tiistai 22. helmikuuta 2011

Ihan kuutamolla

Kokeilin täydenkuun aikaan yökuvausta. Nuoriso tapaa sanoa, että "oon ihan kuutamolla", kun joku asia on vähän hakusassa. Samanlainen tunne oli minullakin kokeillessani yökuvausta. Lähes kaikki kuvat epäonnistuivat, liian pimeitä tai liian valoisia, tähdet näyttivät soikeilta lautasilta, ilmeisesti liian pitkä valotusaika? Pari kuvaa kuitenkin säästin ja laitan ne tänne parempia kuvia odotellessani. Nyt on vain varrottava seuraavaa täydenkuun aikaa:)

Siellä se möllöttää


pakkasta -22 ja näpit jäässä

saunavanhus

Yhtä vaikeaa on lumikiteiden kuvaaminen, tarkkaa kuvaa ei saa millään ilveellä

Joitakin koskikuviakin tuli taas räpsittyä, kovan pakkasen vuoksi on vaikea löytää sulaa paikkaa
Wolanderinkoskella partioi pieni koskikara, kovin kaukana hän oli
Syötävää tuntui riittävän
Sunnuntaina riputteli vähän lunta
Kylmää on piisannut, ulkoilut ovat hyvin pikaisia, kameran akku hyytyy tunnissa
Laitetaanpa vielä pari eilistä tirppakuvaa, aurinko ei vieläkään paista kunnolla ruokintapaikalle, kuvat vähän tuhruisia
Mitä, eikö ole pähkinöitä!

Tulipa oikein sekalainen postaus:) Hauskaa ja aurinkoista loppuviikkoa, vielä pakkanen paukkuu muutamana yönä.

Tunnustuksia kaksin kappalein












Sain tämän kauniin tunnustuksen Pialta, kiitos Pia, olen iloinen ja aina yhtä yllättynyt saadessani näitä tunnustuksia:). Olen tainnut saada samanlaisen tunnustuksen aikaisemminkin, mutta yritän kertoa jotain uuttakin itsestäni. Seitsemän asiaa pitäisi kertoa itsestään.

1.  Tunnen oloni rentoutuneeksi vain kotonani tai mökillä perheeni kanssa, vierastan kylässä käyntiä ja uusia paikkoja.

2. Luonto on minulle tärkeä, ihastun aina uudelleen vuodeaikojen vaihtelusta, kasveista ja eläimistä.

3. Valokuvaaminen on intohimoni, kaikki muut harrastukset ovat pikkuhiljaa jääneet unholaan.

4. Vastustan turkistarhausta ja eläinten huonoa kohtelua.

5. Uskon maapallon ulkopuoliseen elämään.

6. Olen vasenkätinen.

7. Olen yökukkuja, eli menen nukkumaan vasta puolenyön aikoihin.

Tässähän nämä taas olivatkin.  Kaikki blogit, joissa olen vieraillut, ovat kiinnostavia ja mukavia. Siksi en tapani mukaan lähetä tätä tunnustusta eteenpäin, vaan jaan sen teille kaikille , ihanat blogiystäväni. Viekää tunnustus mennessänne ja kertokaa seitsemän asiaa itsestänne.













Toisen ihanan tunnustuksen sain Seijastiinalta, kiitos Seijastiina, piristit hieman alakuloista päivääni huimasti.

Tämän tunnustuksen saajan pitää vastata viiteen seuraavaan kysymykseen:

1. Milloin aloitit blogisi?
Aloitin blogini tammikuussa 2010.

2. Mitä kirjoitat blogissasi? Mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan aika vähän, yleensä kuvatekstejä sekä havaintoja luonnosta. Joskus kerron frettiystäviemme tempauksista. Kesäisin blogissa on paljon lintu- ja ötökkäkuvia, talvisin taas enemmän maisemakuvia.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
En nyt mitään erityistä keksi, samanlaisia blogeja on vaikka kuinka monta.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Vierailin usein luontokuvablogeissa katselemassa kauniita kuvia ja lukemassa kiinnostavia tekstejä. Sitten tuli vain pakottava tarve kuulua johonkin "yhteisöön". Pähkäilin ainakin vuoden ja yritin ottaa selvää blogin perustamisesta. Eräänä tammikuisena aamuna otin härkää sarvista ja monien vaikeuksien kautta sain blogin perustettua, enkä ole hetkeäkään sitä katunut.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Tietenkin haluaisin postailla useimmin, mutta aika on rajallista. Blogin ulkonäköäkin voisin joskus muuttaa. Haluaisin oppia laittamaan nämä tunnustukset blogin sivuun ja jotain muutakin pientä. Monia hyviä neuvoja olen saanut blogiystäviltäni, olen siitä hurjan kiitollinen♥

Tämäkin tunnustus lähtee teille kaikille ihanille ystäville, viekää se blogeihinne:) Lopuksi tahdon kiittää teitä kaikista kannustavista kommenteistanne. Olette tuoneet elämääni paljon iloa ja onnen tunteita♥

torstai 17. helmikuuta 2011

Lunta, pakkasta, lunta, pakkasta

Pitkä tovi on taas kulunut edellisestä kuvapostauksesta. Kuvailut ovat jääneet lähes kokonaan pakkasen vuoksi. Vaikka kuinka kerrospukeutuisi, palelee sormia, kintaat kädessä on vähän hakalaa tuo kuvaaminen:)
Viikonloppuna ajelimme jälleen kerran Herraskoskelle, mutta sumua ei tällä kertaa näkynyt. Koskikarakin piilotteli rannan puskissa eikä näyttäytynyt kuin kerran kaukana kosken keskellä. Käväisimme samalla ihailemassa  Matias-kappelia, laitan pari kuvaa tästä kauniista rakennuksesta.

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!!







Koskikara vältteli kuvaajaa, tähän kuvaan oli tyytyminen

Neljä seuraavaa kuvaa ovat viime vuoden tammikuulta, yhtä lumiset maisemat silloinkin




Matias-kappeli




Ketun jäljet jo lumen peitossa



Helmikuun pakkaset koituvat monen pikkulinnun kohtaloksi



Pirteää pakkasviikonloppua!!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hyvää Ystävänpäivää!


Paukkuvista pakkasista huolimatta toivottelen teille kaikille ihanille blogiystävilleni ja lukijoilleni Hyvää Ystävänpäivää♥

Teitä kaikkia ajattelen lämmöllä, kiittäen kommenteistanne ja vierailuistanne.