Sunnuntain pihabongauksen tulos: talitiainen, sinitiainen, hömötiainen, kuusitiainen. töyhtötiainen, keltasirkku, punatulkku, närhi, käpytikka sekä pikkukäpylintu. Käpylinnut lentelivät tosin kuusen latvassa eivätkä ruokintapaikalla. Pongauksen lomassa sain muutaman kuvankin tirpoista
Töyhtötiainen, pieni ja pippurinen
Onkos töyhtöni hyvin?
Täällä oksien lomassa on turvallisempaa
Mietiskelijä
Hömötiaisia on ilahduttavan paljon tänä talvena
Tuttu kaveri tämä, nokan alaosa on vähän pidempi
Väkäleualta sujuu ruokailu onneksi ihan normaalisti
Pikkukäpylintuja bongasin peräti kuusi, tässä kuvassa kaksi heistä, lentelivät pareittain kuusten latvassa. Kuvaa jouduin croppaamaan paljon, siksi huono laatu.
Bongauksen jälkeen vielä pieni kävelylenkki, tuuli pöykytti yöllä tienpielet
Pellonlaidalta löytyi lumilaineita
Lunta on pellollakin puolisen metriä
Pakollinen talventörröttäjä:)
Ilta-auringon sävyjä
Leppä saa vielä odottaa kukintaansa pitkän tovin
Muistattehan käväistä osallistumassa arvonnassa Seijastiinan Lähellä luontoa -blogissa. Upeat palkinnot odottavat voittajia, onnettarena toimii suloinen Moona-kissa♥
Helisevää helmikuuta kaikille!
maanantai 31. tammikuuta 2011
lauantai 29. tammikuuta 2011
Auringon lämpöä
Perjantaina sain vihdoin nauttia kauniista poutapäivästä. Aurinko todella lämmitti, yksi villapaita heitettiin heti pois. Sain hilattua itseni ulos vasta puolenpäivän aikaa, joten moni kuva epäonnistui, mutta pääasia olikin nautiskella ensimmäisestä keväisestä päivästä.
Kotipihassa ihailin vanhan koukeroisen koivun lumioksia.
Vähän matkan päässä vanhan traktoritien ylitse kaartuvat koivunoksat alkoivat jo uhkaavasti heilua tuulessa, sieltä täältä kuului pieniä humpsahduksia ja vesipisaroita putoili isompien puiden oksilta.
Sininen koivukuja kutsui syvemmälle metsään, mutta puolen metrin kinokset eivät houkuttaneet:)
Pellon reunassa pieni risupuska heitti kauniit varjot hangelle, kuvasta tuli kyllä omituisen värinen.
Aurinko lämmitti aina vaan enemmän ja koivujen oksat alkoivat vapautua lumisesta taakastaan
Kuuset ja männytkin vapautuivat iltapäivän aikana painavista taakoistaan, kyllä tuli keväinen olo.
Paluumatkalla tapasin tämän lintulautamme vakivieraan.
Sukkelaan kurre kiipesi ylemmälle oksalle ja tiiraili sieltä tovin.
Lintujen ruokintapaikalle ei auringonpaiste vielä ylety, mutta käväisin heitäkin tervehtimässä. Linnut sirputtivat iloisesti, olisikohan jo vähän heilläkin keväisiä ajatuksia.
Hömötiainen oli kaikkein rohkein, siemen toisensa jälkeen katosi kupuun.
Hömpän alaleuka vai sanonko alanokka:) oli paljon pisempi kuin yläosa, mistähän tämä johtuu?
Muutama päivä sitten huomasin tikan pyrkivaän linnunpönttöön. Oli jo aika hämärää ja kuvakin sen mukainen. Tikka kävi vielä useaan otteeseen tarkistamassa, onko kaikki hyvin lähistöllä. Sitten nukkumaan. Linnunpöntön sisäänmenoaukon tikka on hakannut itselleen sopivaksi. Kevään koittaessa pitää jotenkin saada aukko pienemmäksi. Tämä on kirjosieppojen mielipönttö.
Hyvää sunnuntaipäivää ja aurinkoisia ajatuksia kaikille!
Kotipihassa ihailin vanhan koukeroisen koivun lumioksia.
Vähän matkan päässä vanhan traktoritien ylitse kaartuvat koivunoksat alkoivat jo uhkaavasti heilua tuulessa, sieltä täältä kuului pieniä humpsahduksia ja vesipisaroita putoili isompien puiden oksilta.
Sininen koivukuja kutsui syvemmälle metsään, mutta puolen metrin kinokset eivät houkuttaneet:)
Pellon reunassa pieni risupuska heitti kauniit varjot hangelle, kuvasta tuli kyllä omituisen värinen.
Aurinko lämmitti aina vaan enemmän ja koivujen oksat alkoivat vapautua lumisesta taakastaan
Kuuset ja männytkin vapautuivat iltapäivän aikana painavista taakoistaan, kyllä tuli keväinen olo.
Paluumatkalla tapasin tämän lintulautamme vakivieraan.
Sukkelaan kurre kiipesi ylemmälle oksalle ja tiiraili sieltä tovin.
Lintujen ruokintapaikalle ei auringonpaiste vielä ylety, mutta käväisin heitäkin tervehtimässä. Linnut sirputtivat iloisesti, olisikohan jo vähän heilläkin keväisiä ajatuksia.
Hömötiainen oli kaikkein rohkein, siemen toisensa jälkeen katosi kupuun.
Hömpän alaleuka vai sanonko alanokka:) oli paljon pisempi kuin yläosa, mistähän tämä johtuu?
Muutama päivä sitten huomasin tikan pyrkivaän linnunpönttöön. Oli jo aika hämärää ja kuvakin sen mukainen. Tikka kävi vielä useaan otteeseen tarkistamassa, onko kaikki hyvin lähistöllä. Sitten nukkumaan. Linnunpöntön sisäänmenoaukon tikka on hakannut itselleen sopivaksi. Kevään koittaessa pitää jotenkin saada aukko pienemmäksi. Tämä on kirjosieppojen mielipönttö.
Hyvää sunnuntaipäivää ja aurinkoisia ajatuksia kaikille!
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Lauantainakin oli pilvistä
Blogin 1-vuotissynttärin kunniaksi laitan vielä toisenkin postauksen. Eilen kävimme pikku kävelyllä Anni-tyttäreni, Nutin ja Kimulin kanssa. Lunta tihuutti pikkuhiljaa ja oli niin harmaata. Kuvistakin tuli värittömiä ja lumessa ei ole mitään sävyjä.
Nutista lumi oli aluksi vähän pelottavaa,
Ensin pysähdyttiin kuvaamaan lumipenkalle
Kimuli on jo kokenut poseeraaja:)
Varsin lumiselta näyttää kotimme ympäristö
Pilvinen päivä ei paljoa väreja tarjoile
Tästähän kehkeytyi oikea vanhanajan lumitalvi
Koivikko lumipuvussaan
Kuuset kannattelevat suurta lumitaakkaa
Lunta sateli hiljalleen pitkin päivää
Korret ovat vihdoin taipuneet lumen alle
Kävelylenkin ainoat väriläiskät
Talventörröttäjä
Latu kutsuu hiihtelemään
Nutista lumi oli aluksi vähän pelottavaa,
Ensin pysähdyttiin kuvaamaan lumipenkalle
Kimuli on jo kokenut poseeraaja:)
Varsin lumiselta näyttää kotimme ympäristö
Pilvinen päivä ei paljoa väreja tarjoile
Tästähän kehkeytyi oikea vanhanajan lumitalvi
Koivikko lumipuvussaan
Kuuset kannattelevat suurta lumitaakkaa
Lunta sateli hiljalleen pitkin päivää
Korret ovat vihdoin taipuneet lumen alle
Kävelylenkin ainoat väriläiskät
Talventörröttäjä
Latu kutsuu hiihtelemään
Tunnustus 1-vuotiaalle
Sain tämän mukavan tunnustuksen Oman onnen sepältä, kiitos tuhannesti mukavasta yllätyksestä! Huomasin eilen, että blogini täyttää tänään yhden vuoden, jippii!
En olisi arvannut vuosi sitten, että innostuisin näin paljon jostain asiasta. Kivaa on ollut, ennenkaikkea teidän ihanien lukijoideni ansiosta. Olen saanut teiltä kannustusta, kuvausnikseja ja ohjeita blogiasioissa. On kivaa sukeltaa työpäivän päättyessä katselemaan muiden blogeja, ihailemaan kuvia ja lukemaan mielenkiintoisia juttuja.
Jokainen kuukausi on ollut erilainen, huomasin, että joulu ja tammikuu ovat hiljaisia, uusia kuvia on vaikeaa saada. Toisaalta kesäaika on niin kiihkeää kuvausaikaa, ettei ehdi istua tietokoneella.
Lukijoita on kertynyt peräti 65 kappaletta, tervetuloa uusimmat lukijani Mags ja Enrique G.A..Taidanpa jatkaa samaan tapaan vielä toisenkin vuoden, välillä vähin kuvin, toisinaan taas jättipostauksin.
Tunnustuksen saajan tulee kertoa itsestään 7 faktaa ja jakaa tämä tunnustus eteenpäin 15 blogille. Tapani mukaan jaan tunnustuksen kaikille blogissani käyville vieraiijoille ja lukijoille♥
Lopuksi 7 faktaa itsestäni:
1. Olen onnekas ja onnellinen saadessani asua luonnon keskellä maaseudulla.
2. Tarkkailen mielelläni luontoa, sen ilmiöitä, eläimiä ja kasveja, ihastun upeista maisemista kaikkina vuodenaikoina.
3. Tulen surulliseksi eläinten huonosta kohtelusta, turkistarhaton suomi on hartaimpia toiveitani.
4. olen arka ja ujo, viihdyn mieluummin kotona ja mökillä kuin maailmalla.
5. Rakkaimmat harrastukseni nykyään ovat valokuvaus ja bloggaaminen.
6. yksi lukuisista paheistani on makeanhimo, suklaa on vastustamatonta:)
7. Horoskooppimerkkien mentyä uusiksi muutuin jousimiehestä skorpioniksi, olenko vähän pisteliäs:)?
Tässähän niitä tuli jokunen, hauskaa sunnuntai-iltaa kaikille!!
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Herraskoski, pakkasta -22
Lauantaisen kauppareissun lomassa teimme pikapyrähdyksen Herraskoskelle. Tarkoituksena oli kuvata joutsenia, mutta sankan sumun seasta niitä en nähnyt, ääntelyä kyllä kuului. Paremman puutteessa muutama pakkaskuva koskesta.
Tammikuinen aurinko oli niin matalalla, että osaan kuvista tuli aika hämyinen tunnelma.
Koskesta nouseva höyry oli kuurannut puiden oksat.
Hyinen tunnelma, tässä vaiheessä sormia alkoi nipistellä ikävästi.
Vähän alempana koskea hangelta löytyi sentään auringon pilkahduksia.
Riippakoivu on lempipuuni myös talvella.
Valoa ja varjoa
Laituri vielä talviunessaan.
Aurinkosumu
Mietin, miltä koski näyttäisi eri vuorokauden aikoina. Tuumasta toimeen ja kuvia käsittelemään vähän rankemmin. Tämä voisi olla auringonlaskun aikoihin.
Kirkkaassa kuunvalossa voisi näyttää tällaiselta, tosin sinisävyisemmältä.
Heikossa kuunvalossa.
Kolme alinta kuvaa ovat siis manipuloituja, ne olivat jotenkin epäonnistuneita, mutta en halunnut niistä luopua, sopivat siis hyvin tähän tarkoitukseen.
Hauskaa alkavaa viikkoa, nauttikaa päivän pitenemisestä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)