tiistai 28. syyskuuta 2010

Viimeiset kesäpörrääjät ja sissi

Huomasin, että melkein viikko on kulunut edellisestä postauksesta. Olen vartoillut ruskaa, mutta eipä oikein kunnollista sitten tullutkaan. Monet koivut ruskettuivat ja lehdet varisivat vaivihkaa maahan. Haavat ovat silti kauniita ja niitä olen vähän kuvaillut.

Sunnuntaina kävimme Ähtärin eläinpuistossa ja niitä kuvia olen parina iltana perannut, vielä puolet jäljellä. En oikein tiedä, laittaisinko eläinpuiston kuvia tänne blogiin?? Periaatteessa olen eläinten vangitsemista vastaan, mutta ymmärrän, että ihmiset haluavat tutustua eläimiin lähemmin. Eläimillä oli kyllä todella hyvät oltavat, kaikki oli puhdasta ja ruokaa riittävästi, suurin osa eläimistä oli tyytyväisen näköisiä.

Syyskuvien puuttuessa laitan loput jämäkuvat tänne ja muistelen samalla mennyttä kesää.


Tämä pörröinen jättikärpänen halusi tehdä lähempää tuttavuutta kanssani. Pari senttiä oli hänellä pituutta.

Kärpänen ihastui kameranjalustaan ja tutki sitä monelta kantilta, välillä käväisi istuskelemassa hihassanikin.

Löytyisiköhän tästä jotain syötävää?

Mesiangervon kukat kiinnostivat pienempää lentäjää.

Metsäsittiäinen on soma, keskellä tietä ei vain ole kovin turvallista, joten siirsin hänet varovasti tien laitaan.

Sudenkorennoista sain hyvin vähän kuvia, vaikka oli hyvä korentokesä.



Tämä kaunotar oli jo yöpuulla, eikä salaman välähdyskään herättänyt häntä.

Repalesiipi, kuitenkin lentokykyinen.

Välillä on vähän levähdettäväkin.

Menenpä näin korren suuntaisesti, ehkä minua ei huomata niin helposti.

Loppukesällä lentelivät kaikkein kauneimmat ja suurimmat.

Pikkuinen sisilisko ei nyt kuulu joukkoon, mutta en halunnut häntä jättää yksin blogikansioon. Pienokainen lienee jo valmistautumassa talvihorrokseen.

torstai 23. syyskuuta 2010

Kaunis tunnustus









Seijastiina piristi päivääni antamalla minulle tämän kauniin tunnustuksen, kiitos Seijastiina♥ Onnellinen hymy hiipi suupieliini, olinkin vähän alamaissa tämän harmauden keskellä. On aina ihanaa saada pieni tunnustus, mörököllimäinen olo helpottaa kummasti. Talletan tämän pienen onnen murusen sydämeeni.
Onnistuin vielä siirtämään tunnustuksen kommelluksitta blogiini, eikä tarvinnut kysyä neuvoja tällä kertaa.
Tapani mukaan jaan tämän tunnustuksen edelleen teille kaikille blogiystävilleni. Kaikista blogeista olen löytänyt kauneutta ja kiinnostavia asioita, olen oppinut paljon eläimistä, valokuvaamisesta, kaukaisista paikoista, ihanista ruoista, kivoista harrastuksista, ihan kaikesta.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Sieniä ja muuta sekalaista

Vähäiseksi on jäänyt kuvasaalis näinä päivinä. Paras ruska antaa odottaa itseään, aurinkoisia päiviä on ollut todella harvassa. Viimeisestä postauksesta on pitkä aika, muutamia kuvia sain väkerrettyä, vähän sekalaisia monelta eri päivältä.

Pakkasaamun usvat.

Sienet näyttivät herkullisilta, mutta en uskaltanut niitä poimia. Tunnistaako kukaan?

Värikkäitä ja pieniä.

Tämä suuri sieni on ehkä jokin orakaslaji.

Haarakas

Tuntemattomia nämäkin.

Kuin linnunmuna:)

Kangasrousku on kirpeän makuinen.

Torvijäkälät ovat kauniita.

Vanhassa kannossa elää monia jäkälälajeja.

Mäntyjen takana ruskan enteitä.

Löysin sentään syksyn värejä.

Toukkaa ei palele, turkki lämmittää.

Tikka on löytänyt kävylleen sopivan kolon.

Rannan tuntumassa on vielä elämää.

Lehdet jäivät juttelemaan kortteille, sitten jatkoivat matkaa ulapalle.

Traktorinmunia ilta-auringossa.

Tule jo, Kimuli, lähdetään kotiinpäin!

Auringon laskettua sumu hiipii pellolle.

Sumun läpi ihastelen vielä kuuta, sitten nukkumaan.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Kovakuoriaisia

Nyt on taas turvauduttava näihin jämäkuviin, ulos ei ole menemistä kameran kanssa tällä sateella, pimeää on keskipäivälläkin. Harmittaa, jos ruska menee ohi ennenkuin aurinko pilkistää pilven takaa. Kesää tässä ikävöin ja muistelen niitä kauniita ja helteisiä päiviä samalla, kun latailen koppisten kuvia.

Ensimmäisenä nelivyöjäärä, joka viipyi pitkään juhannusruusun kukalla nauttien sen antimista.

Tämä kaveri ei halunnut tehdä parempaa tuttavuutta kuvaajan kanssa, vaan vaihtoi maisemaa äkäisesti pöristen.

Kuvaaja siirtyi häiriköimään muualle, tämä lemmekäs pariskunta ei välittänyt sulkimen äänistä.

Papintappaja on kaunis kovakuoriainen.

Väinönputki on monen ötökän levähdys- ja ruokailupaikka.

Sitten iltaruskoa ihailemaan.

Turkkilo on suuri ja komea.

Hänellä on pieni salamatkustaja niskassaan.

Joku jäärälaji tämäkin on, varmaankin viherjäärä. Tänä kesänä heitä oli paljon liikkeellä.

Ja kun oli paljon jääriä, oli paljon ♥lempiväisiäkin♥

Jääräpäistä menoa...

jota kimalaiskuoriainen katseli vähän paheksuvasti

Leppiksiä oli tänä kesänä harvassa.

Nyt tuli niin haikea olo, seuraava kesä on yli puolen vuoden päässä. Tämän viimeisen manipuloidun kuvan nimi on "pilkahdus". Pitkän pimeän talven keskellä ajatuksissamme elää toivonpilkahdus, kovakuoriaisen kiipeämisurakka kuvastaa meidän pitkää matkaamme talven halki.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Jäähyväiset kimalaisille

Näiden kuvien myötä jätän haikeat jäähyväiset kimalaisille, suloisille pörriäisille. Ensi keväänä pajujen kukkiessa jälleen tapaamme.