Käsittelin eilen ennen Juhannusta otettuja kuvia, mihin se aika on oikein kulunut? Tuli niin haikea olo löytäessäni kirjosieppokuvat. Lintujen laulu on jo ajat sitten tauonnut, linnunpöntöt ovat tyhjenneet, poikasten kerjäysääniä sentään vielä kuuluu.
Kirjosiepot vievät valtavat määrät hyönteisiä poikasille, jopa hevosmuurahaiset kelpaavat. Siepposet tottuivat meihin hyvin, koska veimme pyykkiä naruille melkein päivittäin, joskus kirkosieppo oli tosin jättänyt ikävän yllätyksen pyykkien päälle.
Taas tuo eukko häärii sen vekottimensa kanssa. Pitäis se jonkinlainen ruokarauha olla.
Jos menen piiloon pyykkipojan taakse, hän ei ehkä huomaa minua.
Älä siitä välitä, ainahan se siinä pällistelee niinkuin ei ikinä olis lintua nähnyt.
Katso, kuinka ison hevosmurkun löysin!
Kyllä minun mielestäni kasvavien lasten pitäisi saada monipuolisempaa ravintoa. Minulla on nokassani ainakin kolmea eri sorttia.
Tulkaapa lapsukaiset, niin saatte maukkaan murkun.
Mitä! Ettäkö pahaa ruokaa. Kyllä noi nykynuoret...meidän lapsuudessa kelpasivat jopa torakat.
Ihanat kuvat ja tekstit ;) Minäkin löysin koneelta kirjosieppojen kuvia, jotka on jäänyt laittamatta. Pitänee sitten talvella laitella niitä..
VastaaPoistaKiitos Elisa. Talvella katseleekin mielellään kesäkuvia ja muistelee kuvaustilanteita ja tapahtumia, sydäntalvella saa muutenkin niin vähän kuvia pimeyden vuoksi.
VastaaPoistaOlen lähdössä mansikoita poimimaan, josko vielä saisi kipollisen pieneen mansikkatorttuun. Ulkona on ihanan viileää, vain parikymmentä astetta. Koko aamupäivän on tullut pieniä sadekuuroja eli saappaat pitäisi etsiskellä jostain komeron uumenista.
Minäkin tässä hekottelen tekstejäsi ja kuviasi. Kesä menee aina liian nopeasti, ei oikein pysy kärryillä mukana. Bannerikuvasi sudenkorennon siivet ovat ihmevekottimet ja kauniisti kuvattu.
VastaaPoistaKiitos Irma, nyt kun opin lisäämään tekstejä kuvien alle, laitan joskus pieniä juttuja.
VastaaPoistaSudenkorento oli pajupuskassa riippumassa vesisateen jälkeen ja oli asetellut siipensä kauniisti suppuun.
Olin mansikoita keräämässä juurikin, ei tullut enää kuin litra, äkkiä meni mansikka-aika ohi.
Kohta lähdemme syömään herkkuja mummulaan eli paistettua kuhaa, uusia perunoita ja kananmuna-tillikastiketta. Tämä on jokakesäinen traditio. Isäni käy vielä 76-vuotiaanakin monta kertaa viikossa kalastamassa ja kuhia nousee joka vuosi.
Täällä kostui suu! Ei toki sieppojen ruokalistasta vaan teitin ihmisten herkkuateriasta! Kuha on niin hyvää!
VastaaPoistaKivat kuvat ja turinat!
VastaaPoistaTuossahan oliskin markkinarakoa, linnuille pyykkinarulla roikkuvat pikkuvessat. Hyvinhän voisivat oppia käyttämään, keväällä vaan kurssitettaisiin. Onhan noille hyttysillekkin pönttöjä :)
Tänään pysähdyin kuuntelemaan kun ikkunasta sisään kesken kaikkein helteisimmän alkuiltapäivän jostakin kuului mustarastaan laulua.Siinä sitä ihmetellessä kummastelin samaa, minne se aika taas hujahtikaan. Taas on yksi kesä kohta elettyä, taas silti tuntuu että kevät oli eilen kun sitä muistelee.
VastaaPoistaTulee haikea olo, kiitollinen mutta silti vähän ikävä jotakin ja jonnekin...
Kyllä monipuolista sapuskaa lapsille kuskataan, on muurahaista toukkaa lentävää ja ryömivää - jokaisesta siepporavintoympyrän lohkosta. :)
Ihanat ilmeikkäät ja monipuoliset kuvat.
Kiva postaus riemastuttavalla tekstillä ja hyvillä kuvilla. Tuli ihan hyvälle mielelle, kiitos siitä
VastaaPoistaIhania lintupalleroita, olen pohtinut miten ihmeessä ne saavat pysymään tuollaisen tukun itikoita nokassaan? Jos nokassa on jo tollukka, haukkaseeko ne siihen sekaan lisää? hih. Kiva postaus, hauskoin tekstein.
VastaaPoistaMags: Kyllä oli herkkuateria, aivan ähkyssä oltiin ja kuhaa oli riittävästi.
VastaaPoistaVikki: Kiitos. Joo, pieniä kangaspaloja voisi ripustella keväällä pyykkinarulle valmiiksi, kun nuo lintuset kuiteskin tekevät läjiä. Jos oppisivat käyttämään omia vessojaan ja jättäisivät pyykit rauhaan. Joku tirppa oli käyttänyt jalustaanikin vessana ja minä onneton huomasin sen siellä kirkossa hääparia kuvatessani. Arvaa, meinasiko päästä hihitys.
Uuvana: Kiitos. Kyllä alkukesän liverrys on auttamatta ohi ja olen siitä vielä pitkään surullinen. Hiljainen maisema on jotenkin eloton, aivan kuin linnut olisivat kaikki kadonneet. Syksymmällä onneksi tiaisparvet viihdyttävät meitä pienillä äännähdyksillään.
Huomasin kuvatessani kirjosieppojen vievän poikasille enimmäkseen lentäviä hyönteisiä ja muurahaisia, kun taas tiaiset lennättivät poikasilleen letkeitä toukkia ja vähemmän lentäviä.
Kaarnikka: Kiitos ja kiva kun tekstit kelpasivat, en ole aina varma näistä teksteistä. Tänne blogiin ensi kertaa kirjoittelen ajatuksiani ja tarinoita.
Valokin värsyjä: Kiitos, minäkin olen miettinyt, miten lintu saa sopimaan niin paljon itikoita nokassaan. Ovatko ne kenties jo hengettömiä, luulisi, että joku pääsee karkuun, kun lintu avaa nokkansa saalistaaksen toisen.
Ihanaa, ihanaa, vielä löytyi suloisia lintuja joita en ollut kommentoinut.
VastaaPoistaOvat ne sitten iloa silmälle, ahkeria ,voi kun ikävä hiukan kevättä ja kesää, ihan vähän vaan, kohtahan on iloa joulusta ja sitten jo päästäänkin pian ,kun ensivuodelle käännytään, kohti kevättä :D
Seijastiina, kirjosiepot ovat ihania, silloin voi sanoa kesän olevan lähellä, kun kirjosiepot tulevat. En uskalla edes ajatella, kuinka paljon siihen on aikaa.
VastaaPoistaAika jouluun menee nopeasti jouluvalmisteluita tehdessä, tänään ajattelin viedä pihakuuseen jouluvalot ja ehkä toiseenkin (jos vain löydän ne). Sitten siivoa pari kaappia, illalla sytyttelen kynttilöitä ja askartelen ehkä pari korttia.
Rauhallista sunnuntaipäivää sinulle!