keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Pienet veijarit vauhdissa

Laitanpa muutaman kuvan ihanista lemmikeistämme. Luontokuvia en jostain syystä ole saanut aikaiseksi kuvata pitkiin aikoihin. Päivien pidetessä  alkaa luontokin kiinnostamaan ja blogi heräilee talviunestaan.

Käpä ja Nuti ovat tyttäremme frettejä, vallattomia, kurittomia, mutta niin rakkaita meille.

Minä olen Käpä-tyttönen

Minun nimeni on Nuti, olen poika ja kolme kertaa Käpää suurempi

Olemme parhaat kaverit♥

Iik, kutitat korvaani!

Olemme uteliaita otuksia, joka paikka pitää tutkia huolella. Harmi, tuo kolo on tukittu.

Hups, melkein onnistuin!


Katso, kuinka korkealla olen!


En nyt ehdi, naamanpesu on kesken.

Konserttoni on pian valmis, plim, plim

Tule jo alas sieltä leikkimään pallolla!

Tulen heti, kun olen "järjestellyt" sukkakorin.

Tämä on lempisukkani.

Tämä on lempihiireni.

Hui, kuinka pelottava ääni pihalta kuuluu!

Kuka kumma siellä oven takana kolistelee?

Pelottaa, jos se onkin mörkö!

Paras leikkiä kuollutta varmuuden vuoksi.

Katso, osaan kierähtää ympäri.

Kyllä meikäkin osaa, kas näin.

Väijyn tässä Nutia ja...

...lainaan vähän hänen nalleaan.

Himputti, mihin piilotit nalleni?!

Ollaanko taas kavereita, jookos♥

Plääh, kylläpä on uuvahtanut olo.

Huilitaanko välillä?

Krooooh, pyyyh, hyvää yötä kultaseni.

30 kommenttia:

  1. Hitsin hieno tarina. Kiitos Manteli!

    VastaaPoista
  2. Olipas mukava kuvasarja mukavin tekstein!

    VastaaPoista
  3. Ulleriina ja Kiki, kiitos, nämä vauhtipötköt saavat aina hyvälle mielelle♥

    VastaaPoista
  4. Onpa ihania vauhtipötköjä ;) Kiva tarinakin jota kuvat täydensivät. Sympaattinen tuo kolmanneksi alimmainen uuvahtanut kaveri:))

    VastaaPoista
  5. Ahaa, täällä nämä söpöläiset onkin, olen jo heitä kaipaillut.
    Ihanat kuvat mukavasti kerrottu, hauska.
    Hymyhuulissa näitä on katseltava.
    Ovat varmaankin aikamoisia ikiliikkujia,tulee sellainen ajatus mieleen.
    Ovatko samanlaisia kuin kissat?
    Ainakin aika uteliailta vaikuttaavat.
    Herttainen unikuva yhdessä ja tuo, kun maha pystyssä makaa :D
    Oikein nautittava postaus, kiitos Manteli ♥♥

    Yksi kysymys mietityttää, tekeekö ne tarpeensa hiekkalaatikkoon, vai paperille ?
    Onko ne aina vapaina, kuten kissat?

    Minä tykkään noista pehmoisista freteistä ♥
    Mukavaa päivää Manteli ja olipa kiva aukaista blogi ja käydä ensiksi sinulla vierailulla, silmät aukeni heti!

    VastaaPoista
  6. Heh reipasta touhua, tässä livenä musiikin kera.
    http://www.youtube.com/watch?v=OVEe1DMsOq0&feature=related

    VastaaPoista
  7. Kaarnikka, kiitos, Nuti on varsinainen persoona, tekee kaiken teatraalisesti niinkuin makoilukuvassakin:)

    Seijastiina, kiitos, mukavaa jos kuvat piristivät, tuli vähän pitkä postaus ja kuvia olisi ollut enemmänkin, ehkä laitan joskus lisää.

    Fretit ovat leikkiessään aivan kuin kissoja ja nukkuvatkin samantapaisissa asennoissa. Fretit nukkuvat keskimäärin 70 % elämästään eli aika paljon. Tätä nukkumista käytänkin hyväkseni, silloin siivoilen ja auon ovia ja laatikoita.

    Meillä fretit saavat liikkua vapaasti, häkissä pitämistä en voisi edes ajatella.
    Fretit ovat niin uteliaita, että siivouskaan ei onnistu heidän hereillä ollessaan, haluavat tutkia kaikki kaapit ja tavarat, Nuti yrittää viedä siivousrätin kädestä, Käpä pujahtaa kattilakaappiin ym.
    Jos haluaa mennä pihalle, on vahdittava, etteivät nämä pötkylät livahda eteiseen ja pihalle ovesta.

    Fretit tekevät tarpeensa kissanhiekkalaatikohin, joita meillä on vähän joka nurkassa. Vahinkoja silti tulee, varsinkin leikin aikana, onneksi vain nurkat kelpaavat ja sinne voi laittaa sanomalehtiä vielä laatikoiden lisäksi.

    Syliin fretit eivät kissojen tapaan pyri niin usein, mutta jos ovat väsyneitä, saattavat kiivetä siliteltäväksi ja nukkumaankin syliin, varsinkin Käpä. Hellyyttä osoittavat ihmisille nuolemalla ja "kirputtamalla" eli pienin näykkäisyin.
    Juttua riittäisi vaikka loputtomiin, jatkoa seuraa joskus myöhemmin.
    Hauskaa päivän jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  8. Ari, kiitos linkistä, siinäpä oli menoa ja meininkiä, tyttäreni varmaan ihastuu kun näkee. Meilläkin on tämä läpinäkyvä tunneli ja myös ahkerassa käytössä.

    VastaaPoista
  9. En ikinä olisi uskonut, että fretit ovat noin hauskoja ja eloisia! Tarina on mukavasti kerrottu, hymy huulilla täällä vieläkin:)

    VastaaPoista
  10. Katriina, kiitos, kaverit saavat usein hymyn huulille ja kunnon naurutkin joka päivä:)

    VastaaPoista
  11. Olipas kiva postaus :)
    En ole koskaan tainnut tavata frettiä muuten kuin kuvissa.
    Vaikuttavat oikein hauskoilta ja ilmeikkäiltä kavereilta :)

    VastaaPoista
  12. Voi näitä hassuja veitikoita :-D Aivan hellyttävä tuo kuva jossa uuvahtanut Nuti isoine tassuineen, vai käpälineen? Piti ihan ääneen nauraa :-D

    VastaaPoista
  13. Risusydän, kiitos, frettejä ei monikaan ole tavannut elävänä, täällä Virroillakaan ei ole kuin 5 frettiä yhteensä. Ihania pötkylöitä ovat♥

    Mags, Nutilla on hassu tapa pitää kieltään ulkona niinkuin tässä löhöyskuvassa. Nuti on vielä vähän vauva, kymmenen kuukauden ikäinen ja sen kyllä huomaa.

    VastaaPoista
  14. Ulkona kuvailuun ei ole ollut paljoa tilaisuuksia. Tasaisen harmaata ja pimeää. Mutta, niin ihania pötiköitä sinulla. Antavatko sähköjohtojen ym olla rauhassa?. Etteivät niihin terottele hampaitaan, niinkuin edesmennyt kääpiökanini MelWill. Ei kuollut kyllä sähköiskuun.

    VastaaPoista
  15. Melkoisen touhukkailta kavereilta näyttävät, hauska postaus!
    Tuo kolmanneksi alin kuvan on kyllä huvittava :D

    VastaaPoista
  16. Valokki, sähköjohdot saavat onneksi olla rauhassa, mutta Käpä on mieltynyt kyniin, joissa on kumipehmuste, ne katoavat heti sohvan alle. Kameraa ei myöskään voi pitää ulottuvilla, heti tämä neitokainen yrittää järsiä kumiosia, toisesta kamerasta katosi etsimen suojus ennen kuin ymmärsin tämän kumimanian. Sohvan alle piti myös laittaa verkot, koska pehmusteet viehättävät molempia.

    Vikki, kiitos, Nuti on albiino, siksi punaiset silmät, tosin salaman välähdys tekee niistä valkoiset ja olen joutunut kuvankäsittelyssä ne korjaamaan takaisin punaisiksi.

    VastaaPoista
  17. Upea kuvakertomus! Näyttävät ja kuulostavat tosi symppis kavereilta:)

    VastaaPoista
  18. Hellyttävän hauska sarjakuva, varsinkin vetoaa tuo uuvahtanut lötköpötkö. Voiko frettejä ulkoiluttaa hihnassa?

    VastaaPoista
  19. Sinulla on suloisia lemmikkejä ja oli mukava lukea kun olit kirjoittanut tarinan ja elin mukana lukiessani.
    Minä olen lisännyt omaan blogiini uusia kuvia kun olin reissussa joulukuussa niin otin luontokuvia,käy katsomassa niitä blogissani.

    VastaaPoista
  20. Sussi, kiitos, ovathan nämä aika persoonia, omat jutut ja mieltymykset molemmilla.

    Pipsa, kiitos, kyllä frettejä voi ulkoiluttaa varsinkin kesällä. Molemmilla on pikkiriikkiset valjaat ja talutushihna, mutta Käpä ei pidä ulkoilusta, vaan pyrkii syliin peloissaan. Nuti taas nauttii ulkoilusta ja haluaa tutkia joko kolon. Nutilla on niin paksu turkki, että talvellakin ulkoilu onnistuu.

    Pirre, kiitos, kuvat on otettu pitkällä aikavälillä, mutta yhdistin ne sitten kertomukseksi. Fretit ovat vaikeita kuvattavia, koska ovat koko ajan liikkeessä.
    Käväisen pian ihailemassa kuviasi.

    VastaaPoista
  21. Uteliaita ja seurallisia taitavat fretit olla, en ole minäkään koskaan livenä heikäläistä tavannut. Kiva kun esittelit.

    VastaaPoista
  22. Irma, kiitos, mielelläni heitä aina esittelen, ovat niin ihania. Olen kissalle ja koiralle allerginen, mutta freteille en ole onneksi.

    VastaaPoista
  23. Ihana kuvakavalkadi viehättävistä veijareista <3 :)

    VastaaPoista
  24. Kati, kiitos, veijareita tosiaan on ollut taas liikkeellä viikonvaihteessa: Käpä kiipesi kodinhoitohuoneen työtasolle ja pudotteli sieltä kaikkea kamaa, rikkaimurin, joululiinoja kasan ynnä kaikkea pientä:)

    VastaaPoista
  25. Eihän näistä voi kertakaikkiaan sanoa kun voi jeeeeee :D

    Joku tällainen ystävä olisi kyllä kiva kaveri, mutta valitettavasti itselläni on niin epäsäännölliset työajat ja muut menot, että en pystyisi kunnolla hänestä huolta pitämään.

    VastaaPoista
  26. Uuvana, kiitos, nämä kaverit tarvitsevat aika paljon silmälläpitoa, kovin pitkäksi aikaa heitä ei uskalla jättää kahdestaan. Alussa olikin hankalaa, kun he tunkivat joka koloon ja karkailivat eteiseen ja portaille, koska miesväki ei muistanut sulkea ovia. Nyt on kolot tukittu ja aika hyvin muistetaan oviakin pitää kiinni.

    VastaaPoista
  27. Kyllä on ihania elukoita ja ihania kuvia!
    Kiitos!

    VastaaPoista
  28. Anonyymi, kiitos paljon, tervetuloa uudelleenkin katselemaan.

    VastaaPoista
  29. =) Iloisia veijareita ja pirteitä kuvia =)

    VastaaPoista
  30. Rusina, kiitos, tänäänkin on taas oltu vauhdissa: kukkaruukun mullat ruopsutettu, sukkakori tiputettu lattialle, äitini kassia tongittu. Käpä kiipesi muutaman kerran askartelemaan kanssani ystävänpäivänkortteja:)
    Onneksi veijarit väsähtivät ja nyt on rauha maassa.

    VastaaPoista