maanantai 17. lokakuuta 2011

Jäähyväiset kesälle




Tänä aamuna,
auringon noustessa
tuli hetki,
jolloin pujottelin menneen kesän
muistojeni helminauhaan
Katselin vielä hetken
hohtavasiipisten perhosten leikkiä niityllä
Aistin valkolehdokin huumaavan tuoksun
Kuikan surumielinen laulu
sai vihdoin kyyneleet silmiini
Kuin lohduttaen
lempeä lounatuuli
kuiski korvaani...
nyt on aika...
antaa kesän mennä.

Pari runoa laitoin, syysmasennuksen aikana näitä aina syntyy:))

34 kommenttia:

  1. Masennus poistukoon: koska kaunista, lämmintäkin syksyä on vielä jäljellä ja voi hyvänen aika sitä tulevaa talven kauneutta..
    Kesämuistoissa jaksetaan tulevaan kesään ☺

    VastaaPoista
  2. Niin, toisinaan on vaikea päästää irti...
    Kauniilla sanoilla saattelit menneen
    kesän muistojen joukkoon.

    Toivon, että pian saan taas ihailla
    kuviasi täällä blogissasi.

    VastaaPoista
  3. On se kesän loppu aina niin haikea. Ihana kesä onkin takana.

    VastaaPoista
  4. Samat sanat kuin sirpalla, ehkä piristäis esim. pieni reissu johonkin ystävien luo, tai pieni askartelutuokio joulua ajatellen, valojakin kannattaa lisätä, mm. pikkulamppuisia valoja hu0oneisiin, minä laitoin limoviikunaan valot ja kahteen ikkunaankin jo valoja.Piristän ensiviikolla blogissani lukijoita.Hyvää päivän jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Ulleriina, tulevaa talvea odotankin jo innolla, ja hyviä lumikelejä:))

    Sirpa, kiitos, kun jaksan, laitan taas kuvia, nyt en ole paljoaakaan kuvaillut. Facebookissa on kaikki kesän kuvani näytillä julkisissa gallerioissa , voit etsiä minua nimellä hannele kaihola:))

    Enkulin käsityöt, on haikeaa, on, mutta talven koittaessa taas piristyy:)

    Pepita, kiitos, askartelutuokiota minäkin ajattelin, vaikka enkelikännykkäkoruja. erakkoluonteeni ei mitenkään nauti vierailuista, olen sellainen kotikissa:) Samoin sinulle kivaa päivän jatkoa.

    VastaaPoista
  6. Ilman mennyttä ei ole tulevaa, hyvin taivuttettu jäähyväinen entiselle... matkalla tulevaan.

    VastaaPoista
  7. Ari, kiitos, tulevaa tässä sitten odotetaankin noin puolisen vuotta:)

    VastaaPoista
  8. Haikeaahan se on se irtipäästäminen... kuin olisi lapsi kotoa lähdössä.
    Mutta muistissa on keväänkin kohinat, se tulee taas :-)

    VastaaPoista
  9. Mags, niinhän se on ja eihän tässä talven tulossakaan mitään vikaa ole, jos vain tulisi paljon, paljon lunta:)

    VastaaPoista
  10. Manteli, ajatele mikä kyky siulla on työstää näitä tunnelmia ja tuntoja ulos. Kesällä, kesämielellä katsot asioita kameran läpi ja ilahdutat kaikkia meitä näillä ihanilla otoksillasi.Ja riittäähän niitä toivottavasti talvenkin varalle :)
    Ja nyt on sitten runojen ja onko se nyt sitten hiljentymisen aika. Luonto vetäytyy lepoon, miksei myös ihminen.
    Kauniisti kuvattu tätä asiaa!
    Kaikkea hyvää, nopeasti tämä syksy kuluu!

    VastaaPoista
  11. Lasse, thank you:)

    Vikki, joo, syysmasennus pitää käyttää hyödykseen. Lunta tässä vartoillaan, että pääsisi taas kuvailemaan. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  12. Itkettävän ihanaa ja haikeaa. Luopuminen kesästä on vaikeaa. Aivan ihana runo sinulla ja siihen niin sopiva kuva. Samanlaisissa fiiliksissä täällä, hieman surumielisissä, mutta kuitenkin innoissani. Sytytän kynttilöitä, kuvaan niitä. Pukeudun hassuihin tamineisiin ja kuvaan niitä. Hiivin läheisteni selän takana ja tadaa kuvaan heidän hölmistyneitä naamojaan. Kaikkea se syksy teettää. Ei masennuta :) lämmin ja lempeä ilohalaus sinulle!

    VastaaPoista
  13. Valokki, kiitos:) Olet keksinyt kaikkea mukavaa tekemistä syysiltoihisi, niin se aika kuluukin talvea odotellessa. Kiitos samoin halaus sinulle ja mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
  14. kaunis, kaunis runo <3 Kesän ihanuus on taas kerran takana päin...

    VastaaPoista
  15. Väreet kulkivat pitkin selkää, niin koskettavasti osasit kertoa sanoin ja kuvin. Olisipa tuollainen paikka!

    VastaaPoista
  16. Kati, kiitos, onneksi uusi kesä tulee joka vuosi:)

    Katriina, kiitos, mielikuvitus keksii vaikka kuinka kauniin paikan, tosin mökiltä löytyy aivan oikeasti kuikat ja valkolehdokkikin kukkii juhannuksen tietämissä:)

    VastaaPoista
  17. Syksyhän on vain luonnon valmistautumista uuteen kevääseen. Mutta talvea jo kaipaan. Kaunis runo ja kuva.

    VastaaPoista
  18. Kauniisti kirjailit kesästä, muistot kesästä tulvii mieleen. Tunnelmallinen teksti upean kuvan kera! Hyvää syksyä ja muista halata välillä sitä puutasikin ; )

    -Jaska

    VastaaPoista
  19. Valokin kiteet blogissa on sinulle jotain...

    VastaaPoista
  20. Näinpä, pimeyden syli laskeutui, luonto lakastuu ja kuolee hetkeksi, heräten taas keväällä uudelleen henkiin. Hyvin kuvaava otos, jopa sen värimaailma on jollakin tavalla kalman kelmeä. Syksyisiä hetkiä luonnossa ja valoisaa viikonloppua sinulle...:)

    VastaaPoista
  21. Irma, kiitos, kyllä talvikin on vaihteeksi mieluinen:)

    Jaska, kiitos, samoin itsellesi syksyn jatkoa, talvikin on melkein ovella. Kävinkin jo halailemassa puutani:)

    Valokki, kiitos, käyn katsomassa, kun vain ehdin...

    Pitsit sekaisin, kiitos, kyllä tämä jo tästä helpottaa, ei enää masenna:))

    VastaaPoista
  22. Tuolla koivun oksissa piileskelevät jo uuden kesän silmujen aihiot : )

    VastaaPoista
  23. Niin, Mayo, se on lohdullinen ajatus:)

    VastaaPoista
  24. Olen aina ajatellut inhoavani marraskuuta, tai yleensä lehdetöntä aikaa, mutta oikeastaan marraskuussa metsä ja maa tuoksuu todella hyvältä, aivan erityiseltä. Sitten odotan huurrekelejä, silloin löytyy kameran eteen todellisia jalokiviä.
    Kyllä se tästä.
    Mukavaa tuo runosuonen puhkeaminen, ties mitä sieltä vielä putkahtaa.

    VastaaPoista
  25. Kiitos, Pipsa-Pippuri, runosuoni taisi jo ehtyä, mutta taas ensi syksynä sitten. Täälläkin odotetaan jo kovasti huurrekelejä:)

    VastaaPoista
  26. Runoja tulemaan vaan, aina kun suoni pulpahtelee.
    Se on hyvää terapiaakin, jos siltä tuntuu.
    Kyllä tämä pimeneminen vähän tosiaan ottaa voimille, kellojen siirtokin pimensi illat jotenkin kertaheitolla.
    Tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
  27. Kiitos, Uuvana, vähän aina helpottaa, kun saa ajatuksensa ilmoille. Huomasin, ettei enää töistä tullessa pääse kuvaamaan, on siten vain nämä viikonloput ja silloinkin usein on pilvistä.
    Samoin sinulle mukavaa talvenodotusta, en ole ehtinyt vierailemaan kenenkään bogissa enkä päivittämään omaan, kun hääräilen nykyään tuolla Facebookissa. Yritän korjata tilannetta viikonlopu aikana:)

    VastaaPoista
  28. Kaunista ja haikeeta, en tiennytkään postauksista, olisin tullut aiemmin ystäväni ♥
    Aivan ihania runoja syntyy päästäsi, minä vaan lainailen kauniita runoja, kun en nykyään saa mitään ulos tulemaan itse, kyllä ennen nuorena...
    Tänään on kaunis päivä ,se piristää kummasti, kohta kameraa käyttämään lenkillä ♥
    Iloa päiviisi ja kivaa talven odotusta!

    P.s jännä tänne on tullut uudistus, tykkäys myös google+ puolella, jossa oleskelen minäkin.

    VastaaPoista
  29. Kiitos, Seijastiina, hyvin vieläkin ehtii. Harmi kun runosuoni ehtyi lehtien pudotessa, olisihan näitä ollut kiva väsätä:) Täällä on ollut sumua koko päivän, ei aurinkoa näy.
    Niinpäs näkyy olevan yksi +-tykkäyskis, kiitos:)

    VastaaPoista
  30. Hieno runo ja nyt onkin jo marraskuu..

    VastaaPoista
  31. Kiitos, Mustaleski, marraskuuta mennään, äkkiä se aika kuluu ja pian on kevät taas:)

    VastaaPoista
  32. ei mene hukkaan syysmasennus, kun tälläisiä kauniita syvälle poraavia ajatelmia synnyttää;)
    Älä nyt kevääseen asti odota, tämä talven kaamoskin antaa varmasti sanoja:)) Onnellista Uutta Vuotta

    VastaaPoista
  33. Kiitos, aikatherine, jotenkin näitä syysmasennuksia on hyödynnettävä, nyt ei kyllä ole runoja syntynyt, vaikka kuinka yrittäisin.
    Onnekasta uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista