Mökillä kuvailtua

Kuluvalla viikolla olemme käyneet mökillä saunomassa lähes päivittäin. Sää on suosinut. kauniita auringonkultaamia iltoja, peilityyni järvi, voiko enää enempää toivoa.

Ruskan merkkejä on jo näkyvissä.

Tien reunalle on kerääntynyt kerros koivunlehtiä.

Maitohorsma on saanut syysasun.

Kortteen kesäinen vihreys on muisto vain.

Synkässä kuusikossa piilottelivat nämä punalakit.

Koiranheisipuun marjat ovat kauniita, mutta jäävät usein linnuilta syömättä.

Pieni punarinta ilahduttaa vielä pullealla olemuksellaan.

Tämä kaunis pienehkö tikka koputteli rannassa kuusen runkoa.

Komeavärinen herra on nimeltään pohjantikka.

Pyy tepasteli mökkitiellä.

Iltahämärässä kuikka lipui rannan läheisyydessä.

Heitä olikin kaksi, kumpaan suuntaan mennään?

Pienen neuvonpidon jälkeen suunnattiin vasemmalle.

Illat olivat peilityyniä.

Auringon viime säteet kultaavat metsän.

Puoli yhdeksän maissa oli niin hämärää, että oli tyydyttävä silhuettikuviin.

Outoja olioita ja asumuksia

Lisää taas jämäkuvia, nyt on vuorossa pari outoa ötökkää ja vielä oudompia asumuksia.

Tämä ötökkä näyttää aivan ulkoavaruudeta tulleelta, olisiko pienen vihreän miehen lemmikkieläin:D

Katselin kauan pientä ruskeaa möykkyä, luulin häntä ensin linnunläjäksi, mutta kyllä
häneltä löytyy silmät ja pienet siivetkin.

Tämä oli kaikkein mystisin löytöni, onko koteloitunut toukka vai pelkkä toukka, vähän pelottavan näköinen. Tietäisikö joku, mikä tämä vähemmän viehko otus on?

Nyt päästään jo vähän tutummille vesille. Hämähäkkiäitihän tässä kutoo lastenkamaria, en tiedä, onko se yksiö vai mahtuuko siihen enemmän pikkuisia.

Seurasin hämähäkin rakennuspuuhia kauan ja otin pienen videonpätkänkin. Kyllä jalat heiluivat vikkelään ja pylly keikkui hassusti tuottaen tätä valkoista seittiä, kiehtova kokemus eikä äitikkä välittänyt minusta tuon taivaallista.

Tämäkin pömpeli lienee myös jonkin hämähäkin aikaansaannos

Kaunista pitsiä löytyi heinänkorrelta, kukahan täällä asustaa?

Mieheni sukelsi tämän järvenpohjasta. Sielläkin asusteli joku toukkanen. Kuvauksen jälkeen puunpala sukellettiin omalle paikalleen järven pohjaan.

Pienistä korsista ym materiaalista oli tämä hassunnäköinen asumus valmistettu.

Löysin vielä toisenkin samantapaisen, en tiedä oliko asukas kotona.

Kyllä eläimet ovat kekseliäitä ja taitavia tehdessään asumuksia, eivätkö vain.

Piskuisia toukkia

Jämäkuvien postaus jatkuu, tällä kertaa vuorossa pikkuisten toukkien syntymä. Vähän olivat liian pieniä edes makrolla kuvattavaksi, mutta iloinen perhetapahtuma piti tallentaa.

Onpa maailma suuri ja me olemme niiiiin pieniä. Munamme mahtuivat neliösentin alueelle.

Ovatko kaikki jo koolla, olisi jo vähän nälkä. Eikun syömään.

Ensimmäinen ateria kurjenmiekan lehdellä maistui. Seuraavana päivänä pikkuiset olivat häipyneet omille teilleen.

Katajanmarjat maistuvat

Selasin valmiiksi pienennettyjä kuvia blogiin-kansiossani, totesin siellä olevan ainakin 40 postaamatonta kuvaa iloisessa sekamelskassa. Osan kuvista jo poistin, mutta en kaikkia hennonut.

Postailen nyt näitä jämäkuvia aina, kun ehdin. Ekana oravanpoikasten erikoinen ravinto. Katajapuskassa ruokaili kaksi oravanpoikasta, ihmettelin syövätkö ne neulasia vai marjoja. Kuvat on otettu todella kaukaa ja kropattu sitten eli ovat vähän epäselviä. Kuvista huomaa, että marjat kelpasivat näille kurreille, muutaman päivän sisällä olivat tyhjänneet koko pensaan.

Veimme linnunpähkinöitä katajien lähelle ja nekin tekivät kauppansa. Emoa ei näkynyt, olikohan jo lähtenyt omille teilleen. Olen nämä pienokaiset nähnyt puissa telmimässä myöhemminkin. Toivottavasti näen heidät vielä lintulaudallakin talvella.

Sieniretkellä

Alkuviikolla vietimme yhteisen lomapäivän. Kipeän polveni vuoksi olen välttänyt metsässä kävelyä, mutta kantarellien kutsu oli niin voimakas, että polvesta viis. Kameran otin mukaani eläinten varalle. Hirvikärpästä kummempaa otusta ei näkynyt, mutta kaikenlaista muuta kuvattavaa löytyi:

Herkkutatteja löysimme muutaman

Punikkitatteja löysimme enemmän, vain pienimmät pääsivät herkkutattien seuraksi koriin.

Kauniit kolmoset

Kantarellipaikalta löytyi kypsiä puolukoita, olin niin keskittynyt kuvaamiseen, että en ehtinyt lainkaan kantarelleja kuvaamaan.

Tämä ei taida kelvata syötäväksi, mutta komean kupin siitä saisi koverrettua.

Kotiin palatessamme astelimme satumetsän läpi.

Sammal näytti aivan vihreltä pumpulilta.

Satumetsässä kasvaa lumottuja sieniä, joita ei pidä kerätä koriinsa.

Nämä lumotut sienet tunnistaa valkeista pilkuistaan.

Satumetsän pienimmät olivat vain puolukan kokoisia, nekin jätimme rauhaan.

Kukkulan kuningas

Hikisen reissun jälkeen putsasin kantarellit pitäen samalla esitelmän miehelleni, joka ei ollut siivonnut kantarelleja jo paikan päällä:(

Ihanan lomapäivän päätteeksi lähdimme mökille saunomaan. Matkalla ihmettelimme "outoa lintua".

Arvelemme sen olevan keltasiipiliitäjä, miespuolinen:D

Auringonsäteet leikkivät saunasavuissa, olo on raukea

Saunan lämmetessä ehdin vielä kuvata kehnäsienen

punalakkiset haperot

sekä tämän valtavan kokoisen haarakkaan

eikä päivääkään ilman pitkäkoipisia

Tulipa oikein jättipostaus, mutta tähän antoisaan lomapäivään mahtui niin paljon kaikkea kivaa. Hauskaa viikonvaihdetta teille kaikille ja hyviä sienireissuja!