Pari päivää sitten tuskailin, että vähään aikaan ei ole elikoita sattunut kuvattavaksi. Eilenpä sitten näin ensimmäisen metsäkauriini naapurin pellolla. Pieni ja söpö se oli, ja kaunis sarvikruunukin. Muutaman tärähtäneen kuvan ehdin napata. Tänä aamuna samaisella pellolla käyskenteli kurki, siitäkin ehdin pari kuvaa napsia, nekään eivät oikein teräviä ole. Olen kuitenkin "onnesta soikeena", vihdoinkin jotain kuvattavaa.
Ihania sattumia ja molemmat niin ylivarovaisia eläimiä!
VastaaPoistaNiinpä, luulisi jo kurkienkin tottuneen näiden vuosien aikana kuvaamiseen, mutta ovat aina yhtä arkoja. Jonkinlainen naamiointiverkko tai kojuntapainen varmaan auttaisi.
VastaaPoistaMinä olen voivotellut kun en keksi mitään kuvattavaa tavanomaisilla reiteilläni. Ehkä huomenna kun en ole puistossakaan käynyt moneen viikkoon... Tämä aika on kaupungissa niin tasaisen harmaata ...
VastaaPoistaKiva kun sinulle on sattunut mieluista kuvattavaa ja meille muille katsottavaa!
Nämä on kohtaamisia, jotka kummasti tuovat sellaista onnen tunnetta. Hetkiä ja tunnelmia, joita ei ole ennakolta voitu suunnitella, ovat varmaan kaikkein antoisimpia.
VastaaPoistaLuonnossa liikkuminen jo itsessään antaa jo paljon. Muistan sen karhun, joka tiellesi myös osui yllättäin.
Metsäkauris on siro pieni eläin, joita täälläkin silloin näkee. Viimeksi tänä aamuna yksi ylitti tien ajaessani töihin. Onneksi huomasin ajoissa. Kotimatkalla tapasin pellolla viisi kurkea joutsenten joukossa.
VastaaPoistaEi kuvien terävyys ole lainkaan oleellista kuvauksessa. Ainakin minusta tärkeämpää on kuvan välittämä tunnelma ja havainto. Molemmat kuvaamasi eläimet ovat varovaisia ihmisen suhteen, mikä näkyy myös näistä kuvista.
Kiitos taas katseluistanne, Rusina, Pehmyt piirto ja Irma. Tulin juuri pihalta ja sain taas pari lentokuvaa kurjesta, laitan myöhemmin tänne kuvia. Oli niin ihana ilta, ettei mitään kuvattavaa olisi tarvinnut olla, auringonpaiste ja linnunlaulu riittävät saamaan hyvän mielen. Kävimme iltapäivällä Visuvedellä sinivuokkoja etsimässä, mutta eivät ne vielä kukkineet, ehkä ensi viikolla sitten.
VastaaPoistaAina erityinen hetki, jos pääsee jonkun nisäkkään luonnossa kuvaamaan. Sattuu ainakin minulla vähän harvemmin kohdalle.
VastaaPoistaKomea sarvikruunu on kauriilla. Kauris on kovaa vauhtia levinnyt pohjoiseen päin, selvästi nopeammin kuin vaikka valkohäntäpeura(?). Onko siellä seudulla jo valkohäntäpeuroja? Joskus takavuosina muistan, että yhden siellä näin ja se on aika harvinainen näky silloin. Voihan olla toisin nykyään.
Kiitos Uuvana. Metsäkauriin näkeminen oli parasta, mitä aikoihin on tapahtunut luontoa havannoidessani. Ei niitä varmaan niin paljoa ole täällä kuin valkohäntäkauriita. Muuten, valkohäntäkauris on Pirkanmaan maakuntaeläin. Niitä on Virtain seudulla ollut niin kauan kuin muistan. Kymmenkunta vuotta sitten eräänä iltana tuli viisi valkohäntäkaurista aivan talomme lähelle syömään pellolle. Olisipa silloin ollut digikamera. Ilta oli kaunis ja auringonlasku värjäsi kauriiden selän punaruskeaksi. Näkymä oli sadunomainen.
VastaaPoistaHienoja kuvia! Minäkin olen Irman kanssa samaa mieltä, ettei se tarkkuus niin oleellista ole, onhan se ihanaa jos saa tarkan kuvan, mutta aina niin ei vaan käy..
VastaaPoistaTodella kauniit kuvat sait, ja näitten voimalla jaksat taas odotella uusia kuvattavia ;)
Kiitos Elisa. olen myös tullut siihen tulokseen että ei kaikkia epätarkkoja kuvia kannata poistaa. Pari kuvaa voi aina jättää muistoksi. Kuvan tiedoista voi katsella kuvausasetuksia ja yrittää seuraavalla kerralla eri asetuksilla.
VastaaPoistaKuvat on upeita, kannattaa säilyttää!
VastaaPoistaIhanat eläimet onnistuit kuvaamaan ♥
Seijastiina, kiitos, kurjen ovat pois lentäneet, mutta toivoisin vielä tänä syksynä näkeväni tämän pikku kauriin. Omenoita olemme vieneet ruokintakatokseen ja viime yönä ne olivat kadonneet. olisi kiva tietää, kuka on saanut makeaa mahan täydeltä:)
VastaaPoista