Tossailtana seisoskelin tympääntyneenä kotitiellämme. Ei edes räkättejä lennellyt, ei mitään kuvattavaa. Onneksi kohta kuului tuttu korahdus eli kurjet olivat tulossa ruokailemaan pellolle. Kurjaa vain seisoa keskellä tietä ilman mitään näkösuojaa ja kamerakaan ei ollut valmiina asennossa. Tietenkin toinen huomasi minut ja nosti korkeutta, lensi pois. Toinen kurki sensijaan laskeutui, ehkä ei huomannut mitään vilunkia.
Oli kiva tarkkailla sen syömätouhuja, pari askelta, pari kolme nokkaisua, kaula suoraksi, vilkuilua eri suuntiin. Välillä kurki kutsui puolisoaan ihmettelevin ilmein: Mihin katosit?
Varmaan 20 minuuttia olin jähmettyneenä paikoilleni toivoen, että kurki tulisi lähemmäksi, mutta eipä se tullut.
Kohta puolisokin uskaltautui lentelemään pellon yläpuolelle, mutta ei laskeutunut, vaan sai toisenkin nousemaan siivilleen. Onneksi ne lensivät siivet viuhuen aivan yläpuoleltani, tosin vastavalo haittasi kuvaamista.
No, sain kuitenkin muutaman kuvan ja myöskin levinneet kantapäät.
Joskus täytyy uhrata vaikka ne kantapäät kuvien takia ;)
VastaaPoistaHienot kuvat sait! En ole tainnut noin lähelle itse päästä ikinä kurkia..
Kiitos Elisa, kai sitten pitää olla tyytyväinen, vaikka olisin vieläkin lähemmäksi halunnut. Pelkkä lintujen tarkkailun on kivaa, jos ovat liian kaukana. Kuvat näkyvät olevan ihan väärässä järjestyksessä, koska lapsenlapseni tulivat käymään ja varasivat tietokonetta. Hätäseen latasin kuvat, täytynee vielä korjata.
VastaaPoistaHieno tuo vaalein lentokuva, miten ihmeessä pidit kantapäitäsi että näin hienosti onnistuit.
VastaaPoistaMeillä pesii mökin läheisyydessä kurkipariskunta joka ainut kesä, mökki on Pien-Saimaan rannalla, josta on yhteys pienelle lammelle, kurjet pesivät tiheässä kaislikossa siellä lammen puolella. Keväällä sitä aina odottaa koska äänet alkavat kuulua. Koskaan emme ole onnistuneet näkemään niitä siellä kaislikossa vaikka ne ihan varmasti siellä ovat.
Kiitos Vikki, kyllä siinä jalat puutuivat, minä kun en kuulu höyhensarjalaisiin. Unohdan aina sen pilkkijakkarankin kotiin, se olisi kätevä ja kevyt kantaa. Tiedän suurin piirtein, missä meidän kurjet pesivät. Noin kilometrin päässä on pieni suolampi, sieltä kurkien ääni aina kuuluu. Teillä on varmaan hienot maisemat siellä mökillä ja paljon kuvattavaakin kesäisin.
VastaaPoistaKomeasti on kurjella pää pystyssä kaula pitkällä. Ja hyvät lentokuvat myös!
VastaaPoistaKiitos Taru. Kurki näyttää kyllä aika kuninkaalliselta ja ylväältä astellessaan keskellä peltoa.
VastaaPoistaKomeat lentokuvat olet saanut. Tyylikästä on kurjen meno yläilmoissa, telinevoimistelijat voisivat ottaa oppia tuosta ojennuksesta. ;)
VastaaPoistaKiitos Uuvana, suonenveto uhkaa, kun katselen kurjen jalkoja. Huomasin, että sillä on aika pitkät kynnetkin.
VastaaPoistaVau miten hienoja!
VastaaPoistaKiitos Elina.
VastaaPoistaKomea on kurki ja hienosti olet hänet kuvannut. Nyt onkin käytettävä jokainen tilaisuus hyväkseen, sillä pian vetäytyvät pesintäpuuhiinsa eikä heitä sitten näe eikä kuule pitkään aikaan, loppukesällä vasta, kun poikaset ovat isoja. Vaikka on iso lintu, kurki nousee yllättävän nopeasti lentoon, melkein äänettömästi (vrt. laulujoutsen).
VastaaPoistaKiitos Irma. Monena vuonna olen seurannut tätä kurkiparia. Viime vuonna kurjet esittivät hienoja tanssejaan iloksemme, mutta olivat liian kaukana kuvattavaksi. Sitten kun haudonta alkaa, käyvät vuorotellen ruokailemassa. Muutamana kesänä olemme nähneet myös ruskean söpön poikasen, toissakesänä jopa kaksi poikasta.
VastaaPoistaSiis aivan mielettömän komeat kurkikuvat ♥ ♥
VastaaPoistaKurki tanssii, kurki lentää, ihanat!
Seijastiina, kiitos, nämä ihanaiset kurjet ovat lähteneet ajat sitten kahden poikasensa kanssa. Ikävähän niitä tulee, mutta ensi keväänä he toivottavasti taas lehahtavat pellolle.
VastaaPoista