Lapset, pientä iltapalaa tarjolla!
Jee, tulemme viivana
Kumpi ehtii ensin
Molemmille kyllä riittää ahvenpaistia
Nyt pieni oppitunti, kas näin, päät pinnan alle, näkyykö mitään?
Äiti, kyllä me jo osataan...
...ja leikkiminen on kivempaa
Katso, osaan jo räpytellä
Äiti, tuolla rannassa joku tuijottaa meitä
Paras lähteä rauhallisimmille apajille
Mars matkaan, räpylää toisen eteen.
Koivun lehvästö ja vastavalo haittasivat kuvaamista, mukava oli silti seurata kuikkaperheen ruokailua. Poikaset kerjäsivät aika äänekkäästi ja saivat monta kala-ateriaa. Molemmat vanhemmat sukelsivat ahvenia minkä ehtivät. Poikaset ovat jo aika suuria, vähän hahtuvaa vielä kyljissä. Kuvat isonevat klikkaamalla.
Lempeää elokuuta!
Kyllä oli kiva kuvasarja! Kuikka on kauneimpia tuntemiani lintuja, ja trendikkään näköinen:)
VastaaPoistaKiitos Manteli ihanasta kuvasarjasta.
VastaaPoistaMinusta myös kuikka on kaunis, ylväs lintu.
Mukavia elokuisia päiviä.
Ovatpas he kauniita, kiitos tästä! Yhtenä kesänä sain seurata kuikkaperheen uintiharjoituksia mökillä. Oli se rattoisaa - isä ja äiti näyttivät mallia, ja silti pienokaiset lähtivät välillä omaan suuntaansa uimaan.. ja emot perään ;) Vähän niinkuin ihmislapsetkin..
VastaaPoistaOnpas sympaattinen kuvasarja. Ei haittaa vastavalo lainkaan, tekee kuvat jotenkin salaperäisiksi, kuin kurkkisi puskan takaa... Kivat tekstitkin. Kiitos.
VastaaPoistaSinä se sitten osaat ja olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tuli jollakin tavalla niin hyvä ja hyrinäinen olo katsellessani kuvasarjaasi...:)
VastaaPoistahauska kuva sarja ja hyviä kuvia kivan tarinan höystämänä
VastaaPoistaKuikka on kyllä upea lintu! Meilläkin on ilo seurata mökillä kuikkaperheen elämää.
VastaaPoistaKiva postaus teksteineen!
Katriina, kiitos, kuikka on virtaviivainen ja tyylikäs lintu, jokavuotinen pesijä mökkijärvellä.
VastaaPoistaSirpa, kiitos, kuikkaa pääsen onneksi vielä kuvailemaan, koska on niin myöhäinen poismuuttaja. Samoin leppoisaa elokuuta sinulle:)
Elisa, kiitos, lutunoita ovat, vaikkakin kerjuuääni muistuttaa portinsaranaa:) Tänä kesänä olikin tuplasti perheonnea, usein on vain yksi poikanen tai toinen menehtyy.
Irma, kiitos, jokakesäinen toive olisi saada parempia kuvia, mutta nämäkin kuvat saivat hymyn leveäksi, sillä ovat ensimmäiset onnistuneet kuvat poikasista.
Pitsit sekaisin, kiitos, joka saunareissu kyttään saunan lämmitessä rannan tuntumassa, useimmin perhe uiskentelee järven vastarannalla tai huomaa kuvausaikeeni. Kuikat ovat kyllä mukavia seurattavia, aika äänekästä sakkia:)
aikatherine, kiitos, voi kuinka ikävä tuleekaan kuikkia heidän jättäessään kotijärvensä syksyllä, onneksi jää kuvat muistoksi.
Vikki, kiitos, kuikka on onneksi aika yleinen, sen touhuja on niin mukava seurata, vielä ovat edessä lentoharjoitukset, saisipa niistä kuvan:)
On kyllä taas niin upeita kuvia.
VastaaPoistaEnkulin käsityöt, kiitos, kuikat ovat ihania lintuja, kevään kohokohta, kun tulevat järvelle.
VastaaPoistaKuikka on kaunis virtaviivainen lintu. Ne on niitä luonnon tarjoamia ihania hetkiä, kun saa seurata läheltä tällaista tapahtumaa. Ja voi sitä kuikan huutoa, ihanat väreet saa pitkin selkääni kulkemaan.
VastaaPoistaLeenamarketta, kuikan huuto on niitä kauneimpia luonnonääniä ja kuuluu todella kauas. Asumme parin kilometrin päässä mökkijärveltä ja silti tyyninä iltoina kuulen kuikan huudon järveltä.
VastaaPoistaVastavalon efektit on minusta kivat, mutta enpä tiedäkään kuvaamisesta muuta kuin ihailen toisten otoksia ;-D Ihanaa kuikan perhe-elämää, niin sattuvat tekstit taas sommittelit!
VastaaPoistaMukava tarina hienoilla kuvilla 'höystettynä'.
VastaaPoistaKuikan perheeseen kuuluu kaksi poikasta - enimmillään.
Meidän Kuikat taitavat jo suunnitella muuttoa etelään.
Kolme perhettä oli tuossa järvellä - kovasti olivat sapuskan haussa.
Tämä kesä on ollut hyvä 'poikas-kesä' Kuikalle.
Mags, kiitos, joihinkin kuviin vastavalo sopisi, muttä näistä vievät sävyjä ja tarkennus on vähän vaikeaa. Kuikkien touhuja oli kuitenkin mukava seurata:)
VastaaPoistaEko, kiitos, nyt on tosiaan ollut hyvä kuikkakesä, kaloja on runsaasti eikä kylmä ole vaivannut poikasia. Teillä onkin monta kuikkaperhettä, meidän pikku järveen ei taida mahtua kuin tämä yksi pari. Täällä kuikat vielä viipyvät, poikaset eivät osaa lentääkään vielä. lentokoulu onkin seuraavana vuorossa.
Kuikat on kyllä kesän suosikkeja!
VastaaPoistaMinäkin olen ilolla saanut niitä useassa paikassa nähdä.
Kiva kuvakertomus, oikein hyvä mieli tuli tästä!
Ja kuvat ON hyviä!
Leppoisaa elokuuta ja mukavia, antoisia kuvaushetkiä!
Seijastiina, kiitos, mukavaa, kun kuikat ovat lisääntyneet, ovat ihania.
VastaaPoistaKiitos samoin ihanaa ja vähän syksynmakuistakin elokuuta, paljon vielä on kuvattavaa kesässä:)
Hieno kuikka perhe kuva sarja, varsinkin kun on eväät mukana.
VastaaPoistaTeuvo Noormarkusta
Haasteellisista olosuhteista huolimatta kivat kuvat sait! :)
VastaaPoistaTeuvo, kiitos, ahvenetkin tuntuvat kelpaavan kuikille, niitä meidän rannassa molskii, täytyis varmaan itsekin kokeilla "pumppuongella", josko saisi paistikalat:)
VastaaPoistaPiia, kiitos, jos olisin aamuvirkku, ei olisi tätä vastavalo-ongelmaa, mutta kun uni on niin makeaa aamulla:)
Manteli...aivan mahtava kuvasarja...
VastaaPoistaHarmittelit vastvalo ongelmista, mutta mun mielestä ne valoilmiöt toivat kuviin taiteellisuutta.
Unikkohoituri, kiitos, jep, meidän rannasta ei saa iltaisin kuin vastavalokuvia, siihen on tyytyminen:) Joskus myöhään syksyllä on vähän parempi valo, silloin olen valmiina kameran kanssa:)
VastaaPoistaHieno tarina kuikkaperheestä! Toivotan myös sinulle ihania elokuun päiviä :)
VastaaPoistaKati, kiitos, kuikanpojat ovat jo melkein aikuisen kokoisia, mukava on ollut seurata niiden touhuja ja kasvamista.
VastaaPoistaSamat touhut täälläkin, osa pokasista vasta opettelee elämää ;)
VastaaPoistaAri, eivät täälläkään vielä osaa lentää, lentokoulu näkyi olevan käynnissä eilen, kuikkavanhemmat näyttävät mallia. Kiire heille tulee, syksy jo koputtelee ovelle:)
VastaaPoistaManteli! Piipahda blogissani ja ota
VastaaPoistavastaan kaunis tunnustus.
Elokuiset terkut!
Lehvät kohteiden edessä ovat just parhaita, antavat syvyyttä kuviin ja piilosta kuvaamisen tuntua. Vaikea valita mielestään parasta kuvaa, eikä tarvitsekaan, kohteet ovat niin kauniita lintuja, oikein muodikkaita raidoissaan.
VastaaPoistaSirpa, kiitos, käväisen blogissasi pian:)
VastaaPoistaPipsa, kiitos, kuikkaperhe on ihana, vieläkin uiskentelevat järvellä, poikaset eivätosaa vielä lentää.
Ihana tarina ^_^
VastaaPoistaEkaterina, kiitos, kuikat ovat tarinan arvoisia:) Lämpimästi tervetuloa lukijakseni.
VastaaPoistaSeurailen kaiket kesät koskelopoikueita. Työt aina pysähtyy siksi ajaksi, kun ne touhuavat rantavedessä. Noin hienoja kuvia en osaisi ottaa. Lintuäiti on todella huolehtivainen.
VastaaPoistaMayo, kiitos, lintujen perhe-elämää on mukava seurata, niin tinkkisten kuin kuikkien tai koskeloiden. Emot ovat poikkeuksetta huolehtivaisia, tämäkin kuikkaäiti paimensi heti jälkikasvunsa kauemmas, kun huomasi minut:)
VastaaPoistaUpea Kuikkakuvia! Miten olet päässyt noin lähelle?
VastaaPoistaKaarnikka, kiitos, saunan lämmitessä odottelen aina hiljaa rannan tuntumassa, kuikat tulevat aika lähelle, jos eivät huomaa minua. Kärsivällisyys palkitaan joskus, joskus taas linnut uivat vastarannan tuntumassa eikä objektiivi ylety niin kauas.
VastaaPoista