lauantai 2. lokakuuta 2010

Lokakuun ajatuksia



Mitä kertoisin lokakuusta, hiljaisuuden kuusta?


Puut luovuttavat lehtensä takaisin maaäidille,

ne olivat vain lainassa kesän heleimmän hetken.

Linnut lähteneet, kauas lentäneet,

mustarastaan huilu vaiennut, metsä niin hiljainen usvaan peittyy.

Perhosen lento, ruusujen tuoksu, ne kaikki kadonneet syksyn syliin.

Aurinko vielä lämpöään jakaa, pilkahtaa puron kuohuissa,

Valo leikkii viimeisissä lehdissä, pian ilta ehtii purolle.

Lokakuu on luopumisen aikaa.

20 kommenttia:

  1. Haikean kaunista! Näinhän se menee, hetki saadaan nautiskella keväästä ja kesästä, kunnes syksy tulee.. Onneksi tulee myös aina se uusi kevät. Ihana postaus, aurinkoista viikonloppua ;)

    VastaaPoista
  2. Kiteytit kauniisti lokakuun tunnelmiin.
    Täälläkin sumu ottanut maiseman syliinsä.

    VastaaPoista
  3. Kaikesta luopumisesta huolimatta, lokakuussa on tyyliä ja kauniita värejä. Ilmaisit tunnelman hyvin ja kauniisti.

    VastaaPoista
  4. Lokakuu on mun lempikuu, monen monesta syystä :-D
    Ei siis oikeastaan haikea vaan erityisen kaunis 'raja'kuu ja kuvasi tekevät oikeutta lokakuun vahvalle tunnelmalle!

    VastaaPoista
  5. Kiva yhteenveto tämän hetken tunnelmista;) Kuvat ovat ihanan selkeitä ja alimmainen taas aivan omanlaisensa.

    VastaaPoista
  6. Elisa; kiitos, nämä sumuiset säät vetävät mielen haikeaksi välillä. Nyt on naama kuin naantalin aurinko, sillä löysin korillisen suppivahveroita. Samalla löysin kauniita sammalkantoja, harmi että kamera oli kotona. Iloista viikonloppua sinulle myös!

    VastaaPoista
  7. Pehmyt piirto; kiitos, koko päivän on viihtynyt sumu täällä, ei auringon pilkahdustakaan. Onneksi ei silti sada, joten aina voi mennä pikku kävelylle.

    VastaaPoista
  8. Mayo; kiitos, lokakuussa on onneksi vielä paljon valoa, se saa väritkin syvenemään.

    VastaaPoista
  9. Mags; kiitos, lokakuu on tosiaan rajakuu, syksyn värikkyys päättyy, mutta ei vielä talvikaan ole. Nyt vielä on kaunista, mutta kohta loputkin lehdet varisevat.

    VastaaPoista
  10. Katriina, kiitos, pari päivää sitten kävin ensi kerran kuvaamassa tätä pientä puroa. Huomasin suvannossa ihanan keltaisen heijastuksen, se on tässä viimeisessä kuvassa.

    VastaaPoista
  11. Kauniita ajatuksia lokakuulle, lokakuukin on vielä kaunis, kuten kuvasi kertoo ♥
    Meillä mökilläkin oli leppoisan lämmintä, liikuin ihan paljasjaloin kostealla nurmella, uskomattoman ihanat kuvat sinulla, kauniisti kerrottuna.
    Mukavaa sunnuntaita ♥

    VastaaPoista
  12. Seijastiina, kiitos, lokakuussa on vielä paljon koettavaa ja nähtävää. Odottelin sumua tälle aamulle, mutta ulkona on vain tasaisen harmaata, sumusta ei jälkeäkään. Pientä auringonpilkahdusta olsin toivonut viikonlopulle, mutta sitä ei nyt taida tulla. Onneksi alkuviikolle on luvassa aurinkoakin.
    Varpaitani alkoi palelemaan, kun kuvittelin astelevani nnurmikolla paljain jaloin, hui:D Mökillä taisimme käydä viimeksi maanantaina, taitaa saunomiskerrat olla vähissä, vesi on alle kymmenasteista. Iloista sunnuntaita sinulle♥

    VastaaPoista
  13. Tämän syksyn aikana en ole päässyt metsään niin usein ja helposti kuin haluaisin. Olen huomannut, kuinka tärkeä sellainen 'välitön metsäyhteys' minulle onkaan.
    Kaunis kuvatarinasi aiheutti hivenen haikeutta..ikävöin puita ja metsän avaruutta.

    Silti..Iloista ja aurinkoista päivää :)

    VastaaPoista
  14. Kati, kiitos, olen onnekas, koska asun metsän läheisyydessä. Nyt valokuvauksen myötä olen käynyt useimmin metsässä kantoja ja puroja ym kuvaamassa, samalla saan voimaa ja elämyksiä.
    Aamupäivällä juuri murisin, kun aurinko ei paistanut, mutta nytpä pilvipeite on ohentunut ja pieniä auringonpilkahduksia näkyy ajoittain, jippii! Sinulle myös aurinkoa!

    VastaaPoista
  15. Kauniisti ja kuvaavasti kerrottu, siullahan on myös niinsanotusti sana hallussa tämän kuvaustaidon lisäksi.
    Toivotan kauniita lokakuisia päiviä!

    VastaaPoista
  16. Vikki, kiitos, opettelen tätä kirjoittamista koko ajan, en ole sitä koskaan harrastanut. Aika vaikeaa on keksiä sanoja ja lauseita, kun mikään ei tule luonnostaan, mutta kivaahan tämä on.
    Aurinkoista lokakuuta sinulle myös♥

    VastaaPoista
  17. Lokakuu ei ole joka kuu, niikuin sanotaan. Niinkuin sanoit, luopuminen on jo edessä mutta silti lokakuussa voi vielä välähtää viimeinen hitunen kesän tuntua, jos sattuu aurinkoinen päivä. Vedenjakaja-aikaa.

    Kaunis kuva- ja tekstikerronta. Kurkikuvasta tulee haikea olo, en yhtään muuttavaa kurkiauraa nähnyt tänä syksynä.

    VastaaPoista
  18. Uuvana, kiitos, aurinko jaksaa lämmittää ja puissakin on vähän lehtiä, ei mitään hätää vielä.
    Minua onnisti, näin neljä kurkiauraa saman päivän aikana ja vielä yhden myöhemmin.

    VastaaPoista
  19. Olipa haikea, kaunista, levollista, rauhoittavaa...

    VastaaPoista
  20. Taru, kiitos, haikeus on jo poispyyhkäisty, kirpeät kuura-aamut siintelevät seuraavaksi mielessä.

    VastaaPoista