Kohta saa jo saunavihdan

Nukkumaan pitäisi mennä jo, mutta yksi hätäinen postaus. Olen ihmetellyt ja ihastellut tätä lämpöaaltoa ja kuvaillut hiirenkorvia, Ensimmäisen  koivunlehtikuvan olen ottanut 13.5. ja viimeisen tänään 16.5. Kyllä on nopeaa lehtien kasvu, tätä menoa saunavihdan saa tehdä jo toukokuussa.
Sauna on lämmitetty joka päivä   viikon ajan ja vesi on jo varsin uimakelpoista. Tänään mittari näytti 19 astetta. Olemme mieheni kanssa kovia saunomaan ja puitakin kuluu. Kuvan saunapuut on jo poltettu .

Toivottelen kaikille lämpöisiä kevätpäiviä.

Paju kukkii ja ötökätkin heräsivät

Paju on vaatimaton kasvi, mutta näin keväisin sekin tarjoaa silmänruokaa kukkiessaan. Eilen jaksoin kantaa makroa mukana ja tuulisessa säässä yritin kuvata murkkuja. Tiedätte varmaan, kuinka turhauttavaa on kuvata heiluvia kohteita makrolla:)

Jokin tummasiipinen ötökkä istuskeli herukkapensaan oksalla, nimeä en tiedä, näitä näkee näin keväisin.

Tänään saunauinnille mennessäni pelastin järvestä perhosen. Se raukka oli pudonnut selälleen ja näytti aluksi hengettömältä. Varovasti laitoin sen koivun kylkeen ja pian se virkosikin. Perhosta ei helposti erota koivun kyljestä, sillä on hyvä naamioväritys.

Heijastuksia ja konnien hääuinti

Eilen illalla oli aivan satumainen tunnelma. Järven pinta oli peilityyni, istuin laiturilla kuunnellen lintujen konserttia ja vain ihailin ja ihmettelin keväistä luontoa. Välillä nappasin pari kuvaa ja taas vain kuuntelin ja katselin. Tiiratkin olivat saapuneet pienelle karille ja kinastelivat pesäpaikasta kalalokkien kanssa. Kalalokit ovat jo aloittaneet haudonnan, eivätkä luopuneet parhaasta pesäpaikasta.

Olen ihastellut muiden blogeissa kauniita kuvia veden heijastuksista ja halusin myös kokeilla. Rantamme on ilta-auringon puolella, joten kaikenlainen kuvaaminen iltaisin on vähän hankalaa vastavalon vuoksi. Kivaa oli kuitenkin ja aion uudelleenkin kuvata heijastuksia.

Viimeisenä kuva konnien häämatkasta, joka vei laiturimme ohi. Uiminen "reppuselässä" näytti vähän hankalalta ja hassulta:D

Hyvää Äitienpäivää

Tämän ruusun ojennan teille kaikille ja toivottelen Sydämellistä Äitienpäivää.:)

Jänis istui maassa...

Eilen  illalla koin taas pienen onnenkantamoisen ajellessamme mökiltä kotiin. Mieheni löi jarrut pohjaan ja tokaisi: Kato , jänis! Pääni pyöri, missä, missä? En heti huomannutkaan sitä, koska katselin paljon kauemmaksi. Jänöhän istui aivan ojan penkalla. Äkkiä sain kameran vireeseen, autonikkunaa en tohtinut avata, etten pelottaisi jänistä. Pari kolme hätäistä kuvaa, sen jälkeen pupu sai meistä tarpeekseen ja pomppasi pusikkoon. Huomasimme, että jäniksiä oli peräti kolme, rantaa kohti lähtivät peräkanaa pömpöttelemään.

Alimmat kuvat ovat kotimme ohi vievältä tieltä. Suuren siirtolohkareen vuoksi tiessä on aika kiperä mutka. On aina jännittävää kulkea tämän kohdan ohi, koskaan ei tiedä mitä mutka takaa paljastuu: hirviä, pupuja, kurkia.

Toissailtana nousi pellolla vähän sumua ja nappasin tämän  hämärän kuvan. Toinen kuva on tuunattu vanhanaikaiseksi.

Kiitos tunnustuksesta

Elina antoi minulle tällaisen tunnustuksen, kiitos Elina. Ohjeen mukaan tämä tunnustus pitäisi jakaa kahdelletoista bloggaajalle. Mielestäni  te kaikki ansaitsette tämän tunnustuksen, koska olen saanut viettää monta antoisaa hetkeä ihastelemalla kuvianne ja kertomuksianne sekä oppinut uusia asioita eläimistä ja elämästä:)

Vihdoinkin kyy ja toinenkin

Eilen oli hyvä kuvauspäivä, aurinko paistoi eikä tuullutkaan kovin paljon. Vihdoinkin käärmeet olivat tulleet esiin koloistaan ja peräti kaksi luikeroa köllötteli auringossa tutulla ojanpenkalla. Ne olivat metrin etäisyydellä toisistaan ja aivan saman värisiä ja kokoisia. Nimesin ne Kalleksi ja Kyöstiksi, toivottavasti tapaan nämä kamuni vielä monta kertaa tänä kesänä.

Makro ei harmikseni ollut mukana, mutta telelläkin sain välttäviä kuvia. Huomasin, etä molemmilla oli kalvo silmien päällä eli ne kai ovat pian luomassa nahkansa. Silmät olivat kauniin vaaleansiniset. En hennonut niitä kovin lähelle mennä, etteivät lähtisi karkuun, ne varmaan tarvitsevat paljon lämpöä. Tänään käväisin taas niitä ihailemassa, eivät vielä olleet luoneet nahkaansa.

Toisenkin iloisen yllätyksen koin, kun myöhemmin illalla huomasin hirven pellolla. Todella kaukana se oli ja valokaan ei kuvaamiseen oikein riittänyt. Laitan kuitenkin pari kuvaa hirvestäkin.

Samalla pellolla oli tänään peräti kolme jänistä,  tietenkin pellon viimeisimmässä nurkassa, kaksi niistä oli vielä aika valkoisia. Kuvia en niin kaukaa viitsinyt yrittää. Pari närhikuvaa kuitenkin laitan, ne on otettu ikkunan läpi.

Tänään huomasin palokärjen tehneen ison kolon kuuseen, kuusi näyttää lahovikaiselta. Kai sieltä löytyi jotain herkkua, kun niin ison kolo oli tehty.

Lopuksi vielä mökkilaiturilta otettu räpsy todisteeksi, että jäät ovat vihdoin lähteneet. Kävimme jo saunomassa ja uimassa. Laskeskelin, että tätä saunomisnautintoa kestää ainakin viisi kuukautta eteenpäin, jippii.