Ystävänpäivän aamuna koimme iloisen yllätyksen, kun teeriparvi vieraili pihakoivuissamme. Laskimme 34 teertä, ilahduttavan paljon oli naaraita, joten suku jatkuu...
Teeret napsivat urpuja ahkerasti ja keikkuivat hassusti vaihtaessaan oksalta toiselle. Välillä teeret lensivät puusta toiseen ja pian oli melkein joka koivussa muutama lintu. Yritin ikkunan läpi kuvata, mutta tulos jäi aika köyhäksi. Sää oli pilvinen ja kuvista tulikin värittömiä silhuettikuvia. Kuitenkin harvinaisia ystävänpäivän vieraita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Katselin tässä ennen töihin lähtöä blogiasi ja sinulla on mielenkiintoisia kuvia. Pitää palata illalla tutustumaan tarkemmin.
VastaaPoistaTulin vastavierailulle :)
VastaaPoistaTäältä löytyi juuri sellaisia asioita joista pidän, luonto ja sen kaikki ilmiöt ovat erityisen lähellä sydäntä.
Ostin syksyllä digijärjestelmäkameran jonka opettelussa olen vielä ihan alussa ja kuvailen kaikki korukuvani vanhalla kameralla. Tarkoitus olisi päästä asiantuntijan oppiin.
Siulla on valtavan kauniita kuvia, liityn lukijoihin että pysyn ajan tasalla :)
kiitos kommenteista! Kivaa kun olette löytäneet blogini, hissukseen lisäilen kuvia.
VastaaPoistaPulskia teerejä, hyvät kuvat nämä on, kumpa minä näkisin joskus :)
VastaaPoistaHelmikuu on lähempänä nyt, kuin kesäkuu, mennyttä kesää en enää haikaile, odotan uutta lunta ja talvea ♥
Seijastiina, kiitos. Iso teeriparvi hajosi pienempiin keväällä ja monelta suunnalta kuului kukerrusta, aivan läheltäkin. Pari teeripoikuetta olemme nähneet nyt syksyllä, mutta isompaa parvea ei ole näkynyt, ehkä taas talven tullen kokoontuvat.
VastaaPoistaMinäkin ja odotan kuura-aamuja, mutta en ihan vielä lunta. Pikkuhiljaa on sopeuduttava siihen, että töistä tullessa ei enää pääse kuvaamaan pimeän hiipiessä yhä aikaisemmin. On vain viikonloput käytettävissä. Sateisina viikonloppuina ei pääse kuvailemaan eli voi tulla pitkiäkin kuvaustaukoja. Toivokaamme siis poutaisia viikonloppuja:)