Pauhu oli mahtava
Kuohuissa on monenlaisiä sävyjä
Rantakivet olivat kauniin vihreän sammaleen peitossa
Kuohuihin tuijottelu oli hyvin terapeuttista, viivyimme kuvailemassa pitkän tovin
Tämä pieni puropahanen löytyy kotimme läheltä, kesäisin veden virtaus tyrehtyy joskus kokonaan
Mökkijärven jäät ovat lähdöllään, vielä muutama jäälautta ajelehtii
Jääkristallia
Aurinkoista huhtikuun loppua!
Alimmasta kuvasta tulee mieleen
VastaaPoistalapsuus, kun imeskeltiin jääpuikkoja.
Pinta oli just tuollainen sulavan
pehmeä muodoltaan.
Siis, nuo hienot virtaavat vesikuvat
saadaan aikaseksi pitkällä valotusajalla...
Ne ovat upeita.
Aurinkoista huhtikuun jatkoa!
VastaaPoistaKauniita, taiteellisia kuvia sinulla jälleen kerran..
Miten tuo Makkaraoja kuulostaakaan niin tutulta..?
Sirpa, kiitos, muistan, että mekin imeskelimme jäätä ja jääpuikkoja, olivat muka tikkareita:) Pitkän valotuksen kuvat kannattaa ottaa hämärämä päivänä tai varjoisassa paikassa, puhkipalamisen vaara on muuten suuri.
VastaaPoistaUlleriina, kiitos, samoin sinulle auroinkoisa päiviä. Makkaraojia on varmaan muuallakin, oletko koskaan käynyt täällä Virroilla?
Ihanaa, maalauksellistta vesikuvausta.
VastaaPoistaJa voiko jää enää kirkkaampaa olla kuin tuossa viimeisessä kuvassa ..
Virrrkistävä postaus.. :) Kiitos <3
Samat sanat kuin Sirpalla, lapsuusmuistoja...
VastaaPoistaIhanan pehmeät kosken kuohut. Vesi on todella terapeuttista, veden äärellä sieluni lepää.
Kiitos myös vinkistä tuon valotuksen suhteen. Voi kun se kamerani tulisi nopeasti takaisin.
Tänään lähden kuvaamaan pikkupokkarillani, en malta olla menemättä metsään.
Mukavaa päivää Sinulle!
Ma sitten tykkään noista kuohuista ;-D
VastaaPoistaJa viimenen kimpale ois upea korussa jollei se sulais...
Upeita kuohuja, kaunista, ja viimeinen kuva on tosi hieno!
VastaaPoistaUpeita kuvia koskesta!
VastaaPoistaKiva nimikin :D
Tykkään itsekin kovasti koskista, veden katselu ja kohina on todellakin terapeuttista.
Ihanan pehmeästi kuvasit kuohut.
Sieltä ne jäät pikkuhiljaa lähtevät.
Kristalliset jäät on kauniita.
Kosket ovatkin näinä aikoina komeimmillaan, kuohuvia.
Leppoisaa viikkoa ja Vapun odotusta Manteli.
t
seijastiina
Mahtavat kuohut! Pelkkä veden äänikin on jo terapeuttista, saati sitten sen seuraaminen kuohun äärellä. Siinä voisi olla vaikka kuinka kauan.
VastaaPoistaJa minäkin muistan jääpuikkojen imeskelyn, kirkkaan jään ja lauttojen liikkumisen mökkijärvellä. Oli kiva hypätä laiturilta jäälautalle ja meloa vähän airolla. Miten ihmeessä sieltä päästiin pois, kertaakaan en ainakaan pulahtanut veteen.
Kati, kiitos, jää on kuin kristallia, luulenpa, että tänään saa mennä uimaan vapaaseen veteen.
VastaaPoistaLaventeli, kiitos, kaikkein eniten nautin tyynen veden pinnan katselusta, kun lehdessä olevat koivut värjäävät veden vihreäksi. Tätä näkyä kaipaan talvisin. Toivottavasti saat kamerasi pian takaisin:)
Mags, kiitos, arvaa, ajattelinko jääkimpaletta korumateriaalina. Voisihan pakkastalvena tehdä pihalle jäähelmet, mutta millä kimpaleeseen saisi reiän?
Ulla, kiitos, kuohut ovat varmaan jo laantuneet, mutta tekisi mieli vielä käydä ojalla.
Seijastiina, kiitos, täällä on muitakin hauskoja nimiä koskilla, Enonkoski, Kituskoski, Killinkoski...yhtä koskea kutsutaan Pikkuniagaraksi:). Tänään mennään katsomaan ovatko jäät lähteneet, samalla saunotaan ja vähän pulahdetaankin järveen.
Aurinkoista ja lämmintä loppuviikkoa ja mökkikauden odotusta sinulle!
Katriina, kiitos, hui, kuinka uskalsitte mennä jäälautalle, pulahdus oli kyllä lähellä:))
Talon lähellä olevassa pikku purossa kuohuu keväisin, alkukesästäkin vielä kuuluu iloista solinaa.
Vedessä on hienoja sävyjä. Veden ja samaten tulen katselu on jotenkin hypnotisoivaa, silmät nauliutuvat liikkeeseen kiinni ja tuijottaja voi irrota tehokkaasti arkisista pikkuasioista ja huolista.
VastaaPoistaOletko avantouimari? - Minua ei saa kylmään veteen maksamallakaan.
Nyt menin täysin sanattomaksi ja sitä harvemmin sattuu. Aivan uskomattoman upeita virtaavan ja vapaan veden otoksia. Milloin tahansa laittaisin seinilleni suurennettuina ihailtavaksi. Loistavia otoksia. Kiitos taas kerran:)
VastaaPoistaUpeita vesikuvia. Ihania!
VastaaPoistaKosken kuohut ovat aina yhtä hurmaavia, virtaavaa vettä ei kyllästy milloinkaan katselemaan....
Pitäsi ottaa jostain aikaa, että ehtisi itsekin taas koskelle kuvailemaan ;)
Pipsa, kiitos, tänään sainkin tuijotella mökillä jäistä vapautunutta järveä, oli ihana, kuvasin muutaman heijastuksenkin.
VastaaPoistaEn käy talvisin avannossa, mutta kevään koittaessa heti pulikoimme mökkijärvessä, tänään vesi oli 5-asteista, aika raikasta siis:)
Pitsin sekaisin, kiitos, joka kevät näitä pitää kuvata, jotain maagista on kosken kuohuissa.
Risusydän, kiitos, joo, aika ei tunnu riittävän mihinkään nykyään. Piti vielä käydä uudelleen koskella, mutten ole ehtinyt. Kuviakin on koneella käsittelemättä muutama sata, pitää varmaan vähän rajoittaa tätä kuvausintoa:)
Uskomatoman ihania kuvia.
VastaaPoistaEnkulin käsityöt, kiitos ja aurinkoista kevään jatkoa:)
VastaaPoistaOn ilo silmille katsella luonto kuviasi, käärme tosin saa puistatuksia, itse kohtasin kyyn viime kesänä marjastaissa ja oli vähällä purra, lisko taas on söpö. Kiitos kommenteistasi ja hyvää kevään jatkoa Virroille !
VastaaPoistaKyllä on kauniita, hyvin olet onnistunut pitkällä valotusajalla. Kuohuihin ja veteen tulee hauska utuinen maitomainen vaikutelma. Paikalla hauska nimi Makkaraoja, Vaasan saaristossa on paikka jota kutsutaan Makkaranreijäksi. Saarisypäs ehkä lenkkimakkaran muotoinen:)
VastaaPoistaPipsa, kiitos, käärmeitä tapaa joskus marjareissulla ja silloin voi tulla vahinko, niitä on niin vaikea huomata. Aurinkoista kevättä sinulle:)
VastaaPoistaValokki, kiitos, juuri tämä maitomaisuus viehättää näissä pitkän valotuksen kuvissa. Makkaranreikä vasta onkin hassu nimi:D
Mahotonta, tai ei niinkään mahotonta kun kuvaajana olet Sinä, on syntynynnä komeita koskikuvia. Kuohuissa on tosiaan monenlaisia sävyjä.
VastaaPoistaNyt olen täysin vakuuttunut, että se mikä oottaa Sinua sivullani, on Sinulle kuuluvaa. Käyppä noutamassa;)
Nenunen, kiitos, kävinpä heti nappaamassa komean pokkaalin ja paljastelin aika paljon taas elämästäni.
VastaaPoistaVesi on pisarana olematon, näkymätön ja voimaton, mutta kun sitä on paljon! Kuinka monta lapsuuden kevättä vietimmekään kuohuvilla koskilla. Se oli aina yhtä kiinnostavaa ja jotenkin pelottavaa. Kauniita kuvia jälleen.
VastaaPoistaOi olipas mukava nähdä kuvia Makkaraojalta. Muistan lapsena kun ajettiin Virtain keskustasta (jossa silloin asuimme) Vaskivedelle mummolaan. "Makkaraoja" oli ilmeisesti nimi, joka oli lapsesta jännä ja hauska, ja odotin aina ojan näkemistä: kun ajettiin siitä kohtaa piti aina huutaa "Makarankuorioja!" ja se aina nauratti kovasti joka kerta.
VastaaPoista:D
Komeita kuohuja, ja todella kauniita värejä on metsäojissa ja metsäpuroissa. Itsekin olen kuvannut tänä keväänä paljon erästä tuttua metsäpuroa, juuri pitkillä suljinajoilla. En vain ole ehtinyt yhtään niitä kuvia postaillakaan. Joka kuvaan saa erilaisia värejä ja sävyjä, vesi aina kiehtoo kohteena loputtomiin, koska joka kuva on aina takuuvarmasti erilainen.
Vauhdikkaat ja upeat kuvat olet ottanut virtaavasta vedestä. Veden katselu on terapeuttista, olemmehan mekin enimmäkseen vettä. Tuttu elementti.
VastaaPoistaMayo, kiitos, totta, että koski on vähän pelottava, lapsuuteni maisemissa ei ollut koskia, vasta vanhemmalla iällä olen tutustunut niihin.
VastaaPoistaUuvana, kiitos, arvelinkin, että olet nähnyt Makkaraojan, olittepa keksineet hauskan lisänimen sille. En tiennytkään, että olette asuneet keskustassa, mekin olemme asuneet vuosina 75-88, sitten muutimme mieheni kotitaloon vähän sivummalle luonnon keskelle. Näinä kaupunkivuosina suhteeni luontoon melkein katkesi, onneksi oli hankimme mökin jossain välissä.
Sama ongelma, että kuvia on käsittelemättä ja jonossa, enkä osaa oikein mitään postailla, kun kaikki on vähän levällään. Nyt käsittelen pajunkukkakuvia vasta, vaikka ovat jo osittain kuihtuneet meillä.
Irma, kiitos, siksiköhän vesi viehättää, kun se on tavallaan lähisukulaisemme. Kadehdin aina niitä, jotka asuvat meren, järven tai lammen rannalla, tyyni veden pinta saa mielen rauhoittumaan. Iloisen ja keveän mielen saa takuuvarmasti, kun hetken katselee auringon leikkiä liplattavilla laineilla. Myrskyävänkin järven katselu saa aikaa kaikenlaisia tuntemuksia, ei kuitenkaan mitään negatiivisia.
Pehmeitä kuohuja. Pistäydyin täällä jo aiemmin ja sain innostuksen viedä kuvausoppilaat koskelle kuvaamaan pehmeitä kuohuja. No, haaviin jäi kyllä enemmän pysäytettyjä pärskeitä.
VastaaPoistaATToivanen, kiitos, pitkällä valotuksella kuvatut kuohut viehättävät nykyään enemmän kuin pysäytetyt, pakkaa vain aina ylivalottumaan jokin kohta, harjoitusta vielä tarvitaan:) Sinulla on siis kuvausoppilaita, voi kun pääsisikin kuvauskurssille joskus.
VastaaPoistaKomeita kuvia. Jokin niissä toi mieleeni Gallen-Kallelan maalauksia.
VastaaPoistaIna, kiitos, Gallen-kallela olikin synnyinkunnastani kotoisin. Asuin lapsena Murtosaari-nimisessä saaressa, jossa Gallen-kallela aikoinaan oli viettänyt kesiään pienessä pirtissä, taitaa muutama maalauskin olla Murtosaaren maisemista.
VastaaPoista