Käväisimme keskustan kupeessa ihailemassa paria puuvanhusta. Sää oli mitä ihanin ja vähän liiankin kirkas kuvaamiselle.
Kuvat isonevat huomattavasti klikkaamalla niitä.
Taivas oli huikaisevan sininen, puiden oksilla pieni lumikerros
Mäntyvanhuksen tarkkaa ikää en tiedä, mutta männystä löytyy merkintä 1800-luvun puolelta
Kovin korkea ei mänty silti ole
Oksisto on hyvin tuuhea
Männyssä pesii kuulemma naakkapariskunta
Yritin tiirailla pesäkoloja, mutten löytänyt niitä
Toisella puolen tietä oli toinen vanhus
Koivu on Virtain kolmanneksi suurin, ei millään mahtunut kokonaan kuvaan
Herraskoskella ollaan käyty monesti tänä talvena
Joutsenia ei näkynyt tällä kertaa suvannossa
Ilahduin kun näin koskikaran vakiokivellään
Harmikseni kara pysytteli kaukana kuvaajasta ja jouduin rajaamaan kuvia huomattavasti
Pian tämäkin pallero suuntaa pohjoiseen pesimäpuuhiin
Koskikaroja on ainakin kaksi, välillä ne antavat kyytiä toisillee ja harrastavat kilpalaulantaa
Koskelokin kalasteli ahkerasti virrassa
Ensimmäinen auringonkultaama kevätsumu
Lopulta aurinko laskee metsän taakse värjäten maiseman
Aurinkoista maaliskuun loppua:)
Hieno kuvasarja. Talvista näkyy olevan.
VastaaPoistaKara poseraa oikein mukavasti...
Tunnelmallisia kuvia :-)
VastaaPoistaUpeita kuvia kaikki. Mäntyvanhuksen olet kuvannut kivasti alhaalta päin. Huikaisevan sininen taivas.
VastaaPoistaMinä kävin meidän lähikaupungin koskella kuvailemassa, mutta ei tullut hyviä kuvia, ainoastaan bannerikuvan kelpuutin - tällä erää. Odotan kun sulaa vielä enemmän ehkäpä sitten saan hyviä otoksia.
Ihanat kuvat puuvanhuksista vievät tällä kertaa voiton kaikista muista, oi että ne ovat hienot.
VastaaPoistaKaunista, kaunista ja upeasti
VastaaPoistasarja päättyy mahtavaan auringonlaskuun!
Hienoja kuviaja maisemia alusta loppuun! Tykkään tuollaisista vanhoista petäjistä, jotka kasvavat vain leveyttä. Ikää voi olla tosi paljon.
VastaaPoistaOletko ajatellut leveämpää tekstipohjaa, jossa upeat kuvasi pääsisivät paremmin oikeuksiinsa.
Kylläpä olitte nopeita:)
VastaaPoistaEko, kiitos, talvista on edelleenkin, puukuvat tosin otettu toissasunnutaina.
Ulla, kiitos, lämpimästi tervetuloa lukijakseni, olen myöskin käynyt blogissasi ihailemassa kuviasi.
Laventeli, kiitos, hassua että en tiennyt mäntyvanhuksesta ennen kuin nyt, aoin käydä vielä uudelleen kuvaamassa sitä, ehkä sitten saan naakoistakin pari kuvaa.
Lumensulamisen aikaan kannattaa käydä koskilla, varmaa saa hyvät kuvat kuohuista tänä keväänä.
Mags,kiitos, puita en ole ennen kuvannutkaan, jotenkin tuntuu vaikealta eli harjoitusta tarvitaan vielä.
Sirpa, kiitos, lämpimän päivän jälkeen nousee herkästi iltasumua ja jänniä värejä auringonsäteiden ja sumun kohdatessa.
Katriina, kiitos, olisi mukava tietää, kuinka vanha mänty on, ehkä lähitaloissa tiedetään paremmin vanhuksen ikä.
VastaaPoistaJoo, katselin vähän aikaa sitten, että tekstipohjaa voisi jotenkin leventää. Blogi on vielä alkuperäisessä kuosissaan, olen aika tumpelo näissä asioissa. Pitäisin itsekin leveämmästä, koska reunoilla on niin paljon tyhjää tilaa. Taidan lähipäivinä ottaa "härkää sarvista" ja yrittää levennystä.
Ihana, valoisan aurinkoinen kuvasarja!
VastaaPoistaKiki, kiitos, auringonvalo on kevään ihanin asia:)
VastaaPoistaUpeita kuvia! Pidin erityisesti ensimmäisestä kuvasta ja nuista auringon kultaamista! :)
VastaaPoistaUskomattoman kauniita kuvia, mäntyvanhus on kaunis sinistä taivasta vasten.
VastaaPoistaKivat kuvathan sinä saitkin koskikarasta, se siellä viihtyy vielä,pesiikö se sinne myös?
Aika arka lintu, tiedän, ettei anna tulla kovin lähelle.
Kevätsumussa kauniisti säteet näkyvät, ihanat kuvat ♥
Komea on tuo koski.
Lempeää maaliskuun loppua Manteli ja iloista pian alkavaa huhtikuuta.
Piia, kiitos, kyllä auringonvalo tekee kuville hyvää, ihanaa, että kevät koittaa:)
VastaaPoistaSeijastiina, kiitos, koskikara ei pesi täällä, on tainnut jo suunnata pohjoiseen, pitäisi käydä katsomassa onko jo lähtenyt. Ikävä tulee koskikaraa.
Eilen odotin kevätsumua, mutta ei ollut tarpeeksi lämmintä, hieno päivä kuitenkin.
Aurinkoista päivää sinulle:)
Kaunis kuvasarja, karasta tykkään niin kovin minäkin. Lumiset puut ovat aina kauniita. Ja auringonlasku kruunaa kaiken. Eilen olisi ollut hieno auringonlasku kuvattavana, vaan en ehtinyt.. mutta jospa tästä vielä.
VastaaPoistaPuut ovat aina sydämessäin ..joten nämä kuvat ovat niin <3.
VastaaPoistaKoskikara on ketterä pikkuinen :)
Hienoja metsä ja puu otoksia, niissä on tunnelmaa.
VastaaPoistaManteli, blogissani on sinulle
VastaaPoistavalokuvahaaste!
Käy kurkkaamassa ja ota haaste vastaan.
Nyt, aurinkoiset terveiset.
Vanhat puut herättävät kunnioitusta ja ovat todella kauniita. Minullakin on yksi lempipihlaja lähistöllä, jota kuvaan melkein aina ohi mennessäni.
VastaaPoistaHyvä tuo sumukuva, joka on myös bannerissa.
Tykkäsin ihan valtavan paljon alhaaltapäin kuvatusta männyn oksistosta, vanhat puut ovat niin kauniita.
VastaaPoista103-vuotiaana kuollut läheinen sukulaistätini kertoi saavansa voimaa halaamalla vanhoja puita,se voisi kuulostaa uskottavalta kun ajattelee hänen ikäänsä.
Elisa, kiitos, ihania auringonlaskuja tulee kevään mittaan yhä enemmän. Tänäänkin oli kaunista, mutta ei niin lämmintä.
VastaaPoistaAuringonpilkettä sinulle:)
Kati, kiitos, en ole ennen kuvannut puita ja oli vähän hankalaa. Mukava huomata, että uusia kuvauskohteita löytyy jatkuvasti.
Ari, kiitos, onko siellä pohjoisessa lainkaan puita, en ole niin tarkkaan huomannut katsoa kuviasi?
Sirpa, kiitos haasteesta, pitää mennä heti tonkimaan arkistoja, minulla ei ole albumeita lainkaan vaan kansioita, mutta jos otan neljännen kansion ja siitä neljännen kuvan, niin on vähän sinnepäin.
Pipsa, kiitos, olen aina pitänyt sumusta sen salaperäisyyden vuoksi ja mielelläni kuvaan sitä aina kohdalle osuessani.
Vikki, kiitos, männyn oksat ovat niin lämpimän punaruskeita, ihastuin niihin itsekin tällä kuvausreisulla. Seuraavalla kerralla taidan itsekin käydä halaamassa molempia puita:)
Iiik, iik, mikä ihan kuvasarja, loppu huipennuksineen. Rakastan vanhoja puita, etenkin männyt ovat suosikkejani. Tammet olisivat aivan ihania, niitä ei vain täällä päin ole. Lintusiakin pääsit bongaamaan. Kiva postaus oli tämä, nautinnollinen katseluhetki. Kiitos :)
VastaaPoistaOnpa hienoja nuo altapäin ylös männyn oksistoon otetu kuvat, tuo oksien punerrus ja lumen puuteri neulasilla. Olen jostain lukenut, että mänty lopettaa pituuskasvunsa jossain tietyssä vaiheessa ja kasvaa sen jälkeen vain paksuutta/leveayttä. Siksi männyn korkeudesta ei usein voi päätellä ollenkaan sen ikää. Kuusi taas jatkaa pituuskasvua loppuun asti, ja vanhat kuuset ovat myös korkeita.
VastaaPoistaOma mummolani on Virroilla, Vaskivedellä. Siellä pihassa kasvaa kaksi isoa koivuvanhusta. Tai kasvoi, toinen katkesi joku vuosi sitten syystuulilla. Toinen on vielä pystyssä. Tuli heti tuosta kuvasi koivusta se mummolan koivu mieleen. Se on jotenkin hyvin samanmallinen puu, samalla lailla haarainen.
Koskikaraa alkaa olla täälläkin todella kiire katsomaan Tai etteivät vaan olisi jo kaikki häipyneet koskelta kohti pohjoista. En ole ehtinyt viikkoon käydä katsomassa. Vielä viime perjantaina viserrystä kuului.
Ihana valo noissa viimeisissä kuvissa, tuo kultainen usva.
Valokki, kiitos, minäkin ihastuin puuvanhukseen, menen kyllä uudelleen kuvaamaan keväämmällä.
VastaaPoistaTammia ei ole meilläkäänpäin, minäkin pidän niistä kovasti, keskustassa kyllä on muutama pieni tammi.
Uuvana, kiitos, sinun puukuvasi innostivat minuakin vähän kuvaamaan, mutta harjoitella täytyy. Männyn oksat ovat todella paksuja, melkein tukkimännyn paksuisia. Innostuin, kun kuulin, että naakat pesivät männyssä, varmasti tieni vie männyn luokse keväämmällä.
Muistankin, että joku mainitsi mummolastaan, sinä se siin olitkin. Vaskivesi on kaunista seutua, kumpuilevaa maastoa, peltoja.
Meidänkin pihassa on aika iso riippakoivu, mutta vähemmän oksia, täytyisi mitata ympärysmitta.
Koskikaraa en päässyt tänäänkään katsomaan, kun ei ollut kyytiä, jospa sunnuntaina joku lähtisi kyytimään.
Kevätiltaisin saa usein ihailla näitä sumuja, kun päivällä on suojaa ja illalla pakastaa.