perjantai 16. huhtikuuta 2010

Kuplaunelmia














Kävimme pari päivää sitten mökillä katsastamassa jäätilannetta. Jää oli vielä paksua, mutta nouseva vesi oli jo irroittanut sen rannoilta, samoin vanhan onkilaiturini. Selailin sääpäiväkirjaa, useimmin jäänlähtemispäiväksi olen merkannut vappuaaton eli pari viikkoa vielä pitää vartoilla. Jään alle oli muodostunut kauniita kuplia, harmi ettei ollut makro mukana. Otin kuitenkin telellä muutaman kuvan. Kotimatkalla löysimme pienen puron, ja ihmettelin suurta valkoista palloa, joka pilkisti puiden välistä. Pakkohan sitä oli kavuta katsomaan ja kappas: löysin oikean kuplaunelman. Kuplaunelma oli sellaisen jumppapallon kokoinen, enpä ole sellaista ennen nähnyt. Tämä on taas niitä sattumia valokuvaussopassani.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Sattumia





Pari päivää sitten tuskailin, että vähään aikaan ei ole elikoita sattunut kuvattavaksi. Eilenpä sitten näin ensimmäisen metsäkauriini naapurin pellolla. Pieni ja söpö se oli, ja kaunis sarvikruunukin. Muutaman tärähtäneen kuvan ehdin napata. Tänä aamuna samaisella pellolla käyskenteli kurki, siitäkin ehdin pari kuvaa napsia, nekään eivät oikein teräviä ole. Olen kuitenkin "onnesta soikeena", vihdoinkin jotain kuvattavaa.

Mustavalkoista





Joskus tulee nysvättyä näitä mustavalkokuvia, varsinkin silloin, kun kuvasta ei värillisenä saisi mitään irti.  Epätarkoista kuvistakin saa tarkempia, kun vähän aikaa tihrustaa kontrastinappulan kanssa. Nää on kai niitä ns. taidekuvia, hih.

Käpän luontoretki










Alkuviikolla Käpsy pääsi tutustumaan ulkoilmaan. Se oli vähän pelottava kokemus. Pienestä fretistä maailma tuntui liian avaralta ja ensin se vain kyyristeli tiellä matalana. Kävelykin oli sellaista matokävelyä. Ensijärkytyksen jälkeen vauhti lisääntyi, ensiksi tutustuttiin lumenrippeisiin ja vähäsen maisteltiinkin tätä "valkoista" vettä. Seuraavaksi haisteltiin kallion sammalikkoa, silloin vähän taas pelotti tämä korkea paikka. Heinäpelto oli kivoin paikka, siellä Käpsy sai totetuttaa itseään eli kaivautua onkaloihin, hiiriä ei onneksi löytynyt. Lopuksi vielä pikainen tutustuminen solisevaan veteen. Sinne en ainakaan mene - tuumi Käpä. Tässä vaiheessa pikkuinen väsähti ja loppumatka sujuikin Annin takin sisällä.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Myllyojan kuohuja

Viimeisestä postauksesta onkin jo aikaa, koska en ole ehtinyt paljoa kuvaamaan. Näytön kanssa on myös ollut ongelmia, enkä saanut käsiteltyä niitä vähäisiäkään kuvia. Kuvat näkyivät näytöllä aivan omituisen värisinä ja epätarkkoina. Monena päivänä räpläsin näytön kimpussa ja säätelin värejä ym. Eilen vasta älysin mennä katsomaan tietokoneelta näytön asetuksia ja kuin ihmeen kaupalla sain värit taas kohdalleen.
Ajelimme pari päivää sitten Jäähdyskylään, siellä on aivan tien varressa  vanha mylly koskineen. Kosken pauhu oli mahtava. Vanhan myllyn hirret ovat kauniisti ajan haalistamia. Yritin kuvata koskenkuohuja pitkällä valotuksella, mutta osa kuvista näyttää vahän ylivalottuneilta, pitäisiköhän mennä kuvaamaan iltahämärässä?
Eilenillalla oli aika mukava sää ja kävin tutkailemassa lumen sulamista. Aukeilta paikoilta on lumet kokonaan sulaneet, mutta varjoisilla paikoilla ja metsänreunoissa on vielä lunta. Linnut laulelevat jo kiihkeasti, mustarastaita on paljon. Tänäaamuna pikku ojamme tulvi pellolle, toivottavasti tulva houkuttelee pari sorsaa uiskentelmaan. Kuvailin aamulla palokärkeä, sillä on jännä tapa lentää aivan kuin sukeltamalla välillä. Kevään ensimmäinen nokkosperhonen lenteli myös tänään. Pääsiäisen aikaan huomasin ojassa pienen söpön palleron uiskentelemassa. Olen sellaisen nähnyt ennenkin samoilla seuduilla. Arvaatteko, mikä otus on kyseessä (alin kuva)? Kuva on tosi huonolaatuinen, mutta ehkä siitä kuitenkin saa selvän.