lauantai 6. maaliskuuta 2010
Harmaan päivän kuvatuksia
Lupasivat eilen säätiedoissa aurinkoista täksi päiväksi - niinpä niin . Aamulla satoi taivaan täydeltä lunta, piti oikein käydä portailta ottamassa kuva. Sitten lupaavasti selkisi ja auriko todella paistoi - puoli tuntia. Kun pääsin ulos, niin taasen meni pilveen, pupun jäljet ja pari pöykkyä ehdin kuvata.
Olin jo viikolla päättänyt lähteä Herraskoskelle katsomaan, näkyisikö siellä koskikaroja. Siispä suuntasimme sinne. Mieheni joutuu minua aina kuskaamaan, koska en omista ajokorttia. Onneksi hän ymmärtää palavan haluni kuvata milloin mitäkin ja kanniskelee kiltisti jalustaa ym. tarvikkeita. Pieni pullukkainen koskikara lentelikin koskessa ja sukelteli innokkaasti syötävää. Välillä se huilasi ja torkahteli kivellä. Ei tullut kara kovin lähelle, joten kuvatkin ovat mitä ovat. Seuraava hankinta onkin VÄHINTÄÄN 300-millinen objektiivi, sen taas vakaasti päätin. Välillä ottaa todella "pannuun", kun ei saa linnuista kunnon kuvia. Toisaalta olen melko varma, että minulla ei ole varaa niin tyyriiseen tötteröön eli täytyypä laittaa taas keno vetämään. Mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille, jotka käyvät kurkkimassa kuviani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sakeasti sateli.Tuo osmankäämi kuva hiveli silmiäni ja lumikumpareita kävin minäkin tänään kuvailemassa.
VastaaPoistaKoskikaraaen ole livenä nähnyt, mutta aika erikoinen lintu on, kun viihtyy kylmässä koskessa.
Pyysin miestäni tänään kuskailemaan kuvauskeikalle, kun en minäkään korttia omista. Ei ryökäle lähtenyt, mutta sainpa raitista ilmaa kun tallustelin nelisen tuntia ulkoilmassa.
Hyvää viikonloppua myös sinne.
Joo, on siitä hyötyäkin, kun ei voi autolla ajella, tuleepahan käveltyä enemmän.
VastaaPoistaMietin tuossa äsken että näistä suosikkiblogeista tulee vähän samanlainen tunne kun silloin kun saa käteensä ihan uuden kirjan tai lehden. Sitä fiilistelee vähän aikaa katsomalla kansikuvaa ja lisää sitä hyvänolon tunnetta että pääsee näkemään ja kokemaan ihan jotain uutta.
VastaaPoistaPihasaunakuvasta nousee mieleen lapsuusmuistot kun talvella vetkuteltiin sisääntulon kanssa että hiukset ehtisivät jäätyä :)
Sitten tuo Koskikara lumisella kivellä on myös aivan ihana.
Samaa mieltä blogien selaamisesta, se on jotain uutta ja ihanaa, joskus tosin jää koukkuun, eikä huomaa ajan kulkua.
VastaaPoistaMinulla on samanlainen lapsuusmuisto hiusten jäätymisestä. Asuin saaressa 12-vuotiaaksi asti, kovia talvia koettiin silloin. Tämä talvi on ollut samatapainen kuin silloin ennen...
Minulla on tuo sama putkiongelma: olisi kiva ottaa siivekkäistä kuvia mutta liian kallit pelit tarvisi. Minä myönnän että olen lisäksi itse aika kärsimätön kanniskelemaan mitään vaihtoputkia ja muita, vaan tykkään siitä että retkeily sujuu esteettä, että pöpeliköissä pääsee liikkumaan missä lystää.
VastaaPoistaKaran touhut ovat mukava seurailtava. Kaunis livertävä laulukin hänellä on, sitä jo välillä kuuluu.
Tykkään kovasti tuosta pupunjälkikuvasta jossa on oksien profiilit vasemmalla.
Kiitos kommentista. En minäkään viitsi putkia kanniskella, yleensä valitsen sen väärän putken. Jos otan makron, varmasti on lintuja liikkeelä, tai päinvastoin, joku hieno perhonen laskeutuu kukalle, jos on pidempi putkilo kameran nokalla. Valinta on aina vaikeaa.
VastaaPoistaHauskoja jälkiä lumessa, odotan innolla talvea taas, että pääsen jälkiä kuvaamaan, hassua mutta totta!
VastaaPoistaKiva tuo koskikara, uhmaten koskessa sapuskaa etsii ,ihana ♥
Seijastiina, kiitos, aina kun näen jäljet lumessa, haluan tietää, mikä eläin siitä on mennyt. Joskus on vaikeaa saada kunnon kuvaa jäljistä, eivät aina erotu tarpeeksi. Toivon taas oikeaa lumitalvea, voisi jo tulla, olisi vähän valoisampaa.
VastaaPoista