Piristin tänään mieltäni selaamalla vanhoja kukkakuvia. Huomasin, että suurin osa on kuvattu kesällä 2006 ja kuvat olivat aika epätarkkoja ja oudon värisiä. Jotain uudempiakin sentään löysin, mutta nekään eivät oikein nappaa. Kaikenlaisten ötököiden kuvaaminenhan on intohimoni, kasveja tulee kuvattua jotenkin hutaisten. Tulevana kesänä yritän vähän enemmän kuvata myös muuta kuin pörriäisiä. Maisemakuvauskin olisi mukavaa, mutta toivoisin saavani siihen jotain ohjausta. Olisi vallan ihanaa, jos täällä Virroilla järjestettäisiin kesällä valokuvauskurssi. Joku valokuvauksen ammattilainen voisi tulla valottamaan maisemakuvauksen saloja. Mikä unelmien täyttymys! Kylläpä tämä juttu pääsi rönsyilemään, piti siis kukkasista puhua. Kukat ovat niin värikkäitä, että pienet harmittavat asiat (kuten jääkaapin siivous) unohtuvat niitä katsellessa.
Väriterapia tehoaa aina.
VastaaPoistaIhana kun ihmisillä on erilaisia viehtymyksen kohteita, omani on ainakin vielä ihan levällään, kuvaan mitä sattuu. Se on varmaan luonne kysymys, tahtoo olla kohdallani niin, että hajotan itseäni kaikissa tekemisissä sinne tänne ja mitään ei tule tehtyä hyvin.
Olemme perustaneet paikalliseen taideyhdistykseen jäsenten oman valokuvauspiirin, jonka puitteissa on tarkoitus paneutua yhdessä kuvauksen saloihin. Olen tuosta piiristä innoissani, kun se antaa mahdollisuuden tehdä erilaisia kuvausretkiä näin kortittomalle myös ja onhan se yhdessä tekeminen monesti myös innostavaa.
Upea kukkalähetys tähän aamuun.
VastaaPoistaHarmaana päivänä kaikki värikäs virkistää ja nämä ihanuudet muistuttavat siitä kaikesta, mikä meitä odottaa parin kuukauden päässä.
Muutenkin tyylikäs ilme blogillasi.
Kiitos, Pehmyt piirto ja Taru kannustuksesta. Kyllähän sitä minullakin on monenmoista nysväämistä ja välillä kyllästyn harrastuksiini. Nyt lopettelen taideharrastusta, viimeiset taulut vein eilen opiston näyttelyyn ja sitten laitan pensselit santaan. Ehkä parin vuoden päästä maalaaminen taas maistuu. Helmeilyäkin olen yrittänyt pitää yllä, mutta tuo nivelrikko estää kaikenlaiset vääntelyt eivätkä helmet enää oikein pysy näissä nakkisormissa. Tuntuu siltä, että tämä valokuvaus on se ainoa oikea harrastus. Tämä blogin pitäminenkin on aika antoisaa, koska tunnustan olevani vähän epäsosiaalinen, ehkä tämä bloggaaminen kohentaa ainakin sanallista ulosantia ajan mittaan.
VastaaPoistaPehmyt piirto, minäkin taidan ottaa selvää, olisiko meidän taideyhdistyksessä valokuvauksesta kiinnostuneita.
Taru, olisin halunnut vielä paranella blogiani, mutta enpäs osannut. Eilen lainasin kirjastosta pari kirjaa avuksi, jos joskus ehtisin niihin tutustua.
Terapian (ainakin väri-) tarpeessa taitaa nyt olla itse kukin... Sama juttu täällä, kukalla pitää olla aina jokin ötökkä tai pörrääjä, jotta sen kuvaamisessa olisi jotain mielenkiintoa ja haastetta. Minä en kylläkään löydä näistä kuvista mitään outoa, kauniisti kuvattuja ovat kaikki.
VastaaPoistaBloggaaminen ja naamakirjailu taitavat olla erakkoluonteelle hyvää terapiaa. Minullakin kuvallinen ja kirjallinen ilmaisu ovat helpompia kuin suullinen.
Kiitos Irma, nämä kuvat olivatkin uudempia ja parempia. Kyllä, selvästi tuntuu paremmalta, kun saa tuntemattomana täällä blogissa turista ja esitellä kuviaan. Kutsun usein itseäni puolierakoksi eli työssä on kiva käydä ja työkaverit ovat parhaasta päästä, mutta kotona haluan olla rauhassa. Paniikkikohtaus on lähellä, jos joku ilmoittaa piipahtavansa kylässä. Hirveää, mikä siivo! Tulkaa ny kaikki auttamaan. Voi ei, kuka on syönyt pakastimesta sen munkkipussin, äkkiä kauppaan hakemaan purtavaa, ei enää ehdi leipomaan. Noi ikkunatkin olis pitäny pestä! Älä vaan sano, että mulla on taas eriparia sukat jalassa ja tukka sojottaa joka suuntaan. Eli tällainen tunnelma, jälkeenpäin sitten naurattaa tämä vouhotus. Tähän tietokoneen äärelle voi istahtaa vaikka yöpaita päällä, eikä kukaan huomaa mitään.
VastaaPoistaEnsiksi tuo siun uusi etusivun kuva on aivan loistava, ihana :)
VastaaPoistaSitten tuo vesipisara tuntuu tipahtavan ihan pian näppäimille, täytyy vetää vähän kauemmaksi, eikös se niin ole etteivät näppäimet saa kastua.
Maitohorsmien kuvasta tykkään ihan valtavasti.
Mie olen hoitotyöntekijänä varmastikin aika sosiaalinen,mutta nyt huomaa aina enemmän ja enemmän kaipaavansa sitä omaa aikaa ja rauhaa kun tulee työstä kotiin.
Kiitos Vikki. Kokeilin monenmoisia etusivun kuvia, leskenlehtiä, pajunkissanoksia, jäänlähtökuvia, mutta tämän sitten valitsin juurikin tuon pisaran vuoksi. Vähän aikaa se viipyy pajunkissan kainalossa, kunnes kevättuulen henkäys sen kuivattaa.
VastaaPoistaHoitotyö jos mikään on sosiaalista kanssakäymistä ja kunnioitan hoitotyöntekijöiden joskus raskastakin alaa.
Ihanaa, ihanaa väriterapiaa - nautin suuresti!!
VastaaPoistaIhanaa katsella näin värikkäitä kuvia. En jaksa odottaa että tulisi kesä ja pääsisi ottamaan kukkakuvia :)
VastaaPoistaKauniita. Ja samaa katselin tuosa kun yllä oleva, että upea tuo pisara näyttökuvassa! Tosi tarkka kuva.
Kiitos Mags ja Elina. Kyllä se kesä sieltä tuleepi, pian jo ensimmäiset sinivuokot ja pajut kukkivat. Tänään olisi ihana ilma olla pihalla, vaan täällä töissä könötän ja ruokatuntia lopettelen.
VastaaPoistaKauniita lähikuvia! Tuo vaaleanpunainen tulppaani puoliksi auki, maitohorsmat, metsätähti.. Osaisinpa minäkin. (Otan kuvia vähän liian kepeästi, en viitsi raahata jalustaa, tulee epäterävää paljon. Mutta toisaalta tämähän on vain harrastus, jonka kuuluu olla hauskaa, tulosten kustannuksella.)
VastaaPoistaKiitos Pipsa. En minäkään viitsi jalustaa kuljetella kovinkaan usein. Paljon pitää kuvia ottaa, että saa yhden kelvollisen. Mukava harrastus tämä minullekkin on. Jos haluaa kuvata, on pakko kävellä ja saa vähän liikettä nivelille, joka on tällaiselle köntykselle elinehto.
VastaaPoistaMutta nämähän on aivan fantastiset kuvat, upeat ja värikkäät!
VastaaPoistaEnsimmäinen kuva hellyttävin, jos kasvista voi niin puhua, ihana ♥
Kiitos Seijastiina, pari kolme vuotta sitten oli tämä kukkienkuvausbuumi. Kukkasia on kiva talvisin katsella juuri värien vuoksi.
VastaaPoista