Nyt ovat Kalle ja Kyösti luoneet nahkansa. Jossain vanhassa postauksessa oli kuvia "sinisilmäisistä" kyistä. Nimesin silloin heidät Kalleksi ja Kyöstiksi. Niillä on nyt kaunis uusi nahka, molemmat lötköttelivät tänään samassa tutussa auringonottopaikassaan. Onneksi olivat vielä hengissä, surukseni näin lähistöllä auton alle jääneen käärmeen, tippahan siinä tuli linssiin.
Hienot kärmekset ja pikku varaaikin vielä.
VastaaPoistaOlin itse joku aika sitten kesäjuhlissa, jossa joku löysi mökin rannasta kyyn. Ennenkuin ehdin edes paikalle, sen oli joku jo nuijinut hengiltä ja ylpeänä kertoi saavutuksestaan. Typerää. :(
Minulta meni siinä juhlapäivä vähäsen pilalle. Kaikkein ikävintä on jotenki myös se, että tietää olevansa ainoa joka tunsi sillä tavoin. Muita ei joko kiinnosta, tai he ovat tappajan kanssa samaa mieltä. Tulee paha mieli siitä, että mielipiteensä kanssa on niin yksin, ja että omaa tuntemusta on hankala edes yrittää jakaa muiden kanssa.
Kiitos Uuvana ja mukavaa että olet samaa mieltä käärmeiden tappamisesta. Meidänkin suunnalla joku joskus ylpeilee ajaneensa autolla käärmeen yli tai nuijineensa sen hengiltä. Sellaisille henkilöille pidän aina moraalisaarnan, eikä minuakaan aina ymmärretä.
VastaaPoistaOtin kuvan kuvan siitä yliajetusta käärmeestä , sen raukan suu oli jäänyt auki, aivan kuin se olisi ollut tuskissaan. En voinut sitä tänne blogiini laittaa, koska tulee aina paha mieli katsellessa sitä.
Ai kauhee, en varmasti olis voinut katsoa sitä raukan kuvaa, jolla oli jäätyään auton alle, suu auki, käärmekin on eläin, ja varmasti kärsii.
VastaaPoistaKomeat kyykuvat sinulla, en olekaan vuosiin nähnyt muuten luonnossa :)
Kiitos Seijastiina, alkuviikosta näin vielä kyyn ylittävän tietä, onneksi ehdimme pysäyttää auton ja käärme pääsi matelemaan tien toiselle puolelle.
VastaaPoista