Lauantai-iltana ajelimme rantatien kautta kotiin. Oli juuri satanut ja vähän ukkostanut helteisen päivän jälkeen ja mystisen näköinen usva nousi Toisvedestä. Usvasta ei saa koskaan tarpeekseen, se on niin kiehtovaa, koskaan ei voi tietää, mitä usvan seasta paljastuu. No, nyt ei näkynyt kuin pari sorsaa uiskentelemassa.
Viimevuotiset kaislat olivat vielä tukevasti paikoillaan, siksi kuvat näyttävät jopa vähän syksyisiltä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Usva luo mystisyyttä ja sadun hohdetta tuttuunkin maisemaan. Kuvissasi on kuvauksellista usvaa, näyttää kuin se liikkuisi. Toisiks alimmainen on jännittävän näköinen silhuetteineen, jotka nousevat usvan seasta.
VastaaPoistaKiitos, Pehmyt piirto. Usva todellakin liikkui järven pinnalla. Saa nähdä, koska "sumuttaa" seuraavan kerran. Ensi viikoksi on luvattu viileää säätä, ehkäpä jonain kylmänä iltana muodostuisi usvaa järven pinnalle.
VastaaPoistaHienoja tunnelmakuvia kaikki, mutta tuo tokaviimenen erityiskiehtova.
VastaaPoistasatumaisen näköistä!
VastaaPoistaKiitos Mags ja Elina, sumu on salaperäistä. Olisi kiva, kun sitä näkyisi useammin.
VastaaPoistaIhanatunnelmaisia kuvia!
VastaaPoistaKolmanneksi alin muistuttaa ihan valtavasti erästä niemenkärkeä Suur-Saimaalta. Siellä puusto taitaa olla tänä päivänä vähän vankempaa. Ihan tuli nostalginen tunne.
Upean mystisiä kuvia, kuin pakkasesta, talvesta ilman jäätä, tai unesta, jota niukat värit korostavat.
VastaaPoistaYritin jo eilen kommentoida näitä sinun upeita sumutunnelmiasi, mutta jostain syystä en saanut kommenttiluukkua auki. Kaikki salaperäiset utukuvasi on tosi kauniita, supersuosikikseni nousee kolmas kuva alhaalta :)
VastaaPoistaOi sentään, tuo iso kivi yksin ruohikon takana on hieno kuva. Sumu on pysäyttänyt ajan.
VastaaPoistaKiitos teille, Vikki, Katriina, Kaarnikka ja Pipsa. Kommenttiasetukset olivat jotenkin väärin, mutta onneksi löysin vian.
VastaaPoistaNämä kuvat näyttävät ihan syksyisiltä, vaikka otin ne lauantaina. Viime vuoden kaislikko on vähän ankean näköistä, mutta kohta kasvaa uutta tilalle.
Hienoja ututunnelmia, tuttukin maisema on aina täynnä salaperäisyyttä ja uusia kätköjä sumussa.
VastaaPoistaTosiaan, kuvissa syksy ja kevät voivat joskus näyttää toisiltaan kuvissa kun ei kuule ääniä ja erityisesti tunne tuoksuja. Tuoksut ovat niin erilaiset keväällä ja syksyllä.
Vielä piti kehua tähän että tuo uusi bannerikuva on tosi hieno. Pyykkipoika on siinä niin sopivasti värikontrastina ja mittatikkuna pienelle siepolle.
VastaaPoistaKiitos Uuvana, nyt on muutaman päivän tuoksunut huumaavasti, mietin aina, ovatko ne koivun lehdet vai kaikki kasvi, jotka tuoksuvat.
VastaaPoistaBannerikuva oli vähän hassun näköinen tuon pyykkipojan takia, mutta se sopii tekstiin kuvia luonnosta ja vähän muustakin. Kuvassa kirjosieppo ärhentelee toiselle siepolle, kun se tulee liian lähelle pesäpönttöä.
On hienoja! utuharsoihin kääriytyneitä maisemia. Hyvin olet saanut ikuistettua ne.
VastaaPoistaKiitos, Valokki. Sumukuvia on aina mukava ottaa, vaikka kuvassa ei ole samaa viehätystä, aina katoaa hienoja vivahteita.
VastaaPoistaOlipa upeat utuiset kuvat!
VastaaPoistaJa bannerikuvasi on aivan tosi hieno, siinä on kyllä ideaa ja katseltavaa. Huippu otos.
Kiitos Taru. Meinasin ensin poistaa bannerikuvan roskiin, mutta sitten ajattelin, että sopiihan se pyykkipoikakin kuvaan:)
VastaaPoistaBannerikuvassa pyykkipoika onkin se idea minun mielestäni - mainio kuva, jonka voi tulkita niinkin, että lintunen on nyt vähän haksahtanut siitä, kenen edessä kannattaa yrittää pörhistellä ja ääntään availla!
VastaaPoistaLuonnonmystiikkaa parhaimmillaan. Upeata.
VastaaPoistaPipsa, ehkä sieppo vähän harjoittelee pyykkipojan kanssa ärhentelyä, ennenkuin siirtyy tositoimiin:D
VastaaPoistaIrma, kiitos. Sumu on salaperäistä. Ei ole nyt sumuja ollut, ehkä ensi viikolla, kun kylmenee.
Sinulla on kaikki kuvat niin ihania blogissasi ♥
VastaaPoistaHeinäkuvat on hauskoja, ihanat maisemat!
Seijastiina, kiitos, voi kun olisikin jo toukokuu ja hiirenkorvia puissa.
VastaaPoista