Missäs iltaruoka viipyy?
Sunnuntai-aamuna poikaset olivatkin jättäneet turvallisen pesäpönttönsä. Jostain metsän uumenista kuului tititystä ja kerjäämisääniä. Haikealta tuntui poikasten lähtö.
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Pikku tintti
Missäs iltaruoka viipyy?
Sunnuntai-aamuna poikaset olivatkin jättäneet turvallisen pesäpönttönsä. Jostain metsän uumenista kuului tititystä ja kerjäämisääniä. Haikealta tuntui poikasten lähtö.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana ♥♥♥ Oletpas päässyt lähelle kuvaamaan.. Meillä on kirjosiepolla käynnissä samanlainen touhu. Yhtään poikasta en ole nähnyt, mutta heti kun mennään pihalle,alkaa kova varoitussirkunta..
VastaaPoistaSirkunta-aika on parhaimillaan, on kyllä mukavaa kuunneltavaa ja tietysti katseltavaa jos sattuu näkemään ;)
Kiitos Elisa. Pönttö laitettiin viime keväänä kokeeksi noin kolmen metrin etäisyydelle mökistä. Viime kesänä pöntössä pesi sinitiainen ja nyt talitintti, tottuivat ihmisiin aika nopeasti.
VastaaPoistaJoka suunnalta kuuluu sirkuntaa, mutta harvoin näkee poikasia, osaavat piiloutua nin hyvin.
Ruokahalu tuntuu olevan kyltymätön ja lintuvanhempien uutteruus loputon. Onneksi syötävää piisaa, niin ei tarvitse kovin suuria ruoanhaku reissuja tehdä.
VastaaPoistaHauskahan tuollaista on seurata, kun kaikki on lintuperheellä hyvin, toisenlaista puolta nähtiin juhannuksena harakka lasten kohtalosta.
Oi miten hellyttävä kuvasarja, oletpas taas onnistunut hienosti! Kiitos näistä arjen piristäjistä <3
VastaaPoistaPehmyt piirto, syötävää tuntuu olevan tänä kesänä hyvin, ruoanhakumatkat ovat lyhyitä ja aina on pulleita toukkia tai ötököitä.
VastaaPoistaKävin katsomassa järkyttävät kuvat harakanpoikasten kohtalosta blogissasi. Ihminen on julma ja vastuuntunnoton.
Mags, kiitos. Pulleita ja hyvin syötettyjä tinkkisen poikasia oli kiva seurata. Toivo elää, että tiaiset tekevät vielä toisen pesueen samaan pönttöön. Ne nahistelivat eilen sinitiaisen kanssa pöntön ympärillä. sinitiaisella taisi myös olla pesäntekoaikeita.
VastaaPoistaTalitintin poikasten ääni metsän pöpeliköissä kantautuu kauas ja on vaativaa. Limetiaisia : )
VastaaPoistaTaru: huomasin, että limeväri on helpompi saada asettumaan kesämaisemaan. Talvikuvissa tinkkiset joskun näyttävät oudon värisiltä, ainakin minulla.
VastaaPoistaRastaanpoikasista lähtee kaikkein suurin ääni tällä hetkellä, ikävä ääniä kuluu paljon mansikkamaan suunnasta.
Peräti kaksi kirotusvirhetä tuli edeliseen komenttiin:D, pitäisi lukea: ikävä kyllä ääniä kuuluu paljon mansikkamaan suunnasta.
VastaaPoistaIhanan suloinen kuvasarja, lähelle olet päässyt. Vai onko sinulla objektiivi jolla pääsee kauas? Minun omani vain 270mm, pitää päästä aika lähelle, että saa noin ihania.
VastaaPoistaKiitos, Valokin värsyjä. Objektiivini on vieläkin lyhempi, 70-200. Olin verannalla ehkä kolmen metrin päässä, kuvia olen tietenkin cropannut, niinkuin melkein aina teen. Kuvanlaatu vähän kärsii, mutta minkäs teet.
VastaaPoistaKäytettyyn 300-milliseen tai 100-400-milliseen olisi rahat nyt säästetty, mutta niitä ole ollut myynnissä. Ehkä mieliteko menee ohitse ja käytän rahat johonkin tähdellisempään:)
Kiva tarina ja ihanat kuvat.Emo näyttää varmistavan tuossa ruokintakuvassa ettei herkupala pääse ainakaan tipahtamaan.
VastaaPoistaNäin ne lapset sitten lähtevät maailmalle omia siipiä koettamaan.
Mainioita kuvia :D Erityisesti tuo on hyvä jossa emo juuri saapuu, se tiivistää hyvin tilanteen: lapsi istua jököttää kuin tatti ja vanhemmat kiitävät pää kolmantena jalkana (tai pitäisi kai sanoa "siipenä") aamusta iltaan.
VastaaPoistaVanhemmat ovat ihan tossun alla ja nuoriso mekastaa ja komentelee - oivoi mitä elämää.
Olen kamalasti jäljessä blogikierroksella, koitan ottaa vähitellen kiinni.
Niin ne lapset kasvaa ja häipyy pesästä... Mainio kuvasarja ja tekstitys!
VastaaPoistaVikki: Kiitos, ihmettelen aina kuinka isoja toukkia poikaset pystyvät nielemään, todellisia ahmatteja. Tänään kuulostelin poikasten ääniä metsästä, mutta ei kuulunut mitään. Kai emot olivat paimentaneet ne vähän rauhallisempaan paikkaan.
VastaaPoistaUuvana: Kiitos, kyllä poikaset ovat vaativia ja äänekkäitä tässä loppuvaiheessa, ennenkuin jättävät pesän. Olisi ollut mukava kuvata poikasten lähtö, se varmaan tapahtui aikaisin aamulla, tietenkin nukuin taas onneni ohi.
VastaaPoistaMinä kuljen myös jälkijunassa blogikierroksella, ei ole kuin myöhään illalla aikaa. Kuviakaan ei ehdi käsittelemään saati sitten laittamaan tänne. Voihan niitä sitten talvellakin laittaa piristykseksi ja muistella samalla mennyttä kesää.
Irma: Olen tosi tyytyväinen kun opin laittamaan tekstit kuvien alle, hidasta se tosin on, joku kuva päättää aina pompsahtaa väärään paikkaan. Eivät nämä kyllä vedä vertoja teidän kuvasarjoille, minulla ei oikein ole tuo sana hallussa. Kivaa kuitenkin on. Kiitos Irma.
VastaaPoistaOnnistunut, eloisa ja ehyt kuvatarina! Kärsivällinen kyttäys palkittiin, kun kaikki tähdelliset tilanteet tallentuivat kennolle. Iso poikanen, täyttää koko reiän. Siellä se emo metsän kätköissä opettaa nuorelle, miten ja mistä ruokaa saa. En ole tiennytkään, että tintit voivat tehdä kaksi poikuetta kesässä.
VastaaPoistaKiitos Pipsa. Usein tintit tekevät vielä toisen pienemmän poikueen. Nämä poikaset jättävat pesän vasta elokuussa. Saa nähdä tekeekö tämä pari toista poikuetta, nyt en ole heitä nähnyt muutaman päivään.
VastaaPoistaIhanat kuvat, oikein hyvät!
VastaaPoistaKurkku suorana huutaa ruokaa pieni, hauska.
Minulla haaveena teleobjektiivi 560mm, niin eiköhän sais kauempaakin hyviä kuvia, kun ei näy muuten tämä lintukuvia oikein saavan kameraan, on vaan kovin tyyris, sigmalla halvin yli 700e.
Ehkä ensi kesänä sitten.
Olispa mullakin lintulaulupuu noin lähellä.
Kiva tässä kierrellä ja katsella kesäkuvia, haikeeta :D
Kiitos Seijastiina, minultakin puuttuu se pidempi putki vielä. Tinttikuvat kuvattiin 70-200-millisellä. Eipä sitä pidempää olisi tarvinnutkaan näihin kuviin, kun tinttiset olivat niin lähellä. Laitoin pesäpöntön aivan tarkoituksella näin lähelle verantaa, eivätkä linnut siitä piittaa, sinitiainenkin on jo pesinyt pöntössä.
VastaaPoistaTyhjiä pönttöjä katsellessa tulee kieltämättä haikea olo.
Ahaa, kivaa!
VastaaPoistaMeillä mökillä sinitiaiset lähti myös juuri, kun satuin paikalle, kurkku suorana huusi matkaevästä ensin ja sitten..ykskaks olivat poissa, mökillä tämä tapahtui, täällä kivikylässä ei näe kuin puitten latvoja :D
Mökillä on kyllä kiva seurata lintuja, ei ole niin kiireitäkään siellä. Yleensä tintit katoavat kuin tuhka tuulen, olisi kiva vielä katsella niiden kerjäämistä puiden oksilla. Emot vievät ne varmaan syvemmälle metsään.
VastaaPoista