Eilen tein normaalin kierrokseni saunan lämpiämistä varrotessa. Huonosti näkyi ötököitä, ei yhtään sudenkorentoa, vain yksi pieni perhonen ja pari kimalaista. Olin jo lähdössä pois, kun huomasin pullean punaisen koppiksen lehden alla. Jotain hän oli siellä tekevinään, välillä kiivettiin ylöspäin, välillä alaspäin, kovasti oli touhua. Lopuksi varmaan huomasi minut ja jäi könötämään paikoilleen. Aika kauniin värinen hän on ja pienet tuntosarvetkin sojottavat hassusti.
Pari muutakin koppista laitan, ne kuvasin Parkkuun reissulla. Perhonen on kuvattu hämärässä, vähän on tumma kuva. Olenko vähän hassahtanut, koska kuvaustilanteen jälkeen aina kiitän ötökkää, joskus jopa toivottelen hyvää päivän jatkoa? Toivottavasti kukaan ei ole kuulolla:D
Onpas hauska pullea pönöttäjä. Kivasti kuvia useasta suunnasta. Muista itsekin tällaisen koppiksen joskus nöhneeni, en tosi yhtään tiedä mikä laji on kyseessä.
VastaaPoistaMinusta tuo perhoskuva on tummana aika hyvä, illan tumma hetki välittyy ja perhonen on kuin pieni hämärän koru siinä lehdellä.
Ei kuvauskohteille puhuminen mitään hassahtaneisuutta ole. Minä puhun kanssa vähän kaikille, kasveille ihan yhtä paljon kuin eläimille. Puille ja linnuille varmaan eniten. Kuvauskohteita tulee useinkin kiiteltyä. Joskus kysyn ensin lupaa, että saanko ottaa sinusta kuvan. Minä en enää kauheasti välitä onko joku kuulolla vai ei. :-P
Uuvana, kiva, että on muitakin luontokappaleille puhujia. Taidan minäkin välillä höpöttää hyönteisten lisäksi myös linnuille ja ainakin käärmeille, joskus kehun kukkasten kauneutta.
VastaaPoistaItsekseen puhuminen on sitäpaitsi terapeuttista. Kuvailen aina yksin montakin tuntia päivässä eikä puhekaveria ole, kyllä siinä mielellään juttelee jo varikselle:D
Ou, tuo värittömämpi ruokailija on aivan hurmaava!!
VastaaPoista(Niin, jotkut puhuu kivillekin ;-0 :-D )
Kiitos Mags, lehti näkyy maistuvan.
VastaaPoistaAikoinani harrastin kivenhiontaa, silloin varmaan enemmänkin herätin hilpeyttä. Käveleskelin pitkin poikin teitä suihkupullon kanssa ja kastelin kiviä nähdäkseni niiden värisävyt paremmin, muovikassi tai kori oli toisessa kädessä. Kauniin kiven löydettyäni sanoin: hei kaunokainen tai muuta vastaavaa.
Kerran naapurin rouva näki minut rankassa vesisateessa kynnöspellolla könyämässä kiviä,kuraiset kumisaappaat jalassa ja molemmissa käsissä muovikassi, mahtoi olla huolestuttava näky:D
Kaunis tuo punainen koppis. Kyllä puhuminen auttaa, etkös sanonutkin että hän jäi siihen oikein odottelemaan että tulet kuvaamaan ;) Tässä iässä ei jaksa enää välittää siitä mitä muut ajattelee tai sanoo!
VastaaPoistaPunainen koppiainen on ihan kuin leppäkerttu ilman pilkkuja, onkohan se mahdollista? Jokin mutaatio...
VastaaPoistaItsekseen puhumisesta, kyllä, harrastetaan täälläkin, ei luonnossa erityisesti, vaan työpaikalla työn tuiskeessa enemmänkin, mikä on varmasti työkavereille paha juttu!
Kivasti, monta kuvaa eri suunnasta. Alin punaisen koppiksen kuva mainio. Hauskaa huomata, että on monta muutakin, luonnossa mumisiaa, jotka mukkelehtivat pusikoissa ja pensaissa. Kiitokset lausun myös aina.
VastaaPoistaElisa, näin saman koppiksen tänäänkin, mutta en viitsinyt herraa/rouvaa nyt häiritä. Kuvasin sensijaan oikein mahtavan isoa kankuria. Se oli niin suuri, että en saanut kaikkia osia teräviksi, ehkä kuitenkin laitan sen tänne näytille.
VastaaPoistaPipsa, punaselkä oli kaksi kertaan leppiksen kokoinen. Näytti oikein komealta.
Työpaikalla minäkin joskus pöpisen omiani, jos joku asia ei oikein luista.
Valokin värsyjä, taitaa olla aika yleistä tämä mutiseminen. Isäni on ahkera pilkillä kävijä. Olen joskus kuunnellut hänen juttujaan, välillä ihmetellään saaliin suuruutta ja välillä sadatellaan karkuun päässeitä kaloja.
Punainen komistus lienee haavanlehtikuoriainen, olen sitä usein kuvannut. Tottakai kaikille luontokappaleille pitää puhua, tosin uskon, että ne kyllä ymmärtävät meitä puheettakin... Kivetkin ovat omalla tavallaan eläviä, niiden elämä on vaan hitaanpuoleista. Kyllä minäkin kiitän kaikkia kuvattaviani, kiitän myös silloin, kun olen saanut nähdä jonkin eläimen, vaikka kuvaaminen onkin jäänyt. Oikeastaan kiitän jatkuvasti luonnossa kulkiessani maailmankaikkeutta kaikesta ihmeellisestä, mitä se meille suo.
VastaaPoistaIrma, no hyvä, että en olekkaan aivan höppänä, taidan alkaan enemmänkin puhelemaan kaikille ja kaikelle luonnossa.
VastaaPoistaEilen juttelin punakylkirastaan poikaselle, joka kökötti koivunoksalla. Hän vilkuili välillä uteliaana ja välillä taas yritti olla näkymätön. Pari hahtuvaa heilui vielä päälaella ja pyrstö oli huvittavan lyhyt.
Muistelinkin, että jokin puun nimi liittyy koppikseen, näitä otuksia näkee usein, mutta melkein aina ne oleilevat pajun lehdillä. liittyyköhän haavanlehti jotenkin niiden elämään esimerkiksi ravinnon muodossa?
Tuo tumma, pitkä kaveri oikein kuuntelee sinua : ). Miltä me mahdamme näyttääkään heidän näkövinkkelistään?
VastaaPoistaHienoja kuvia koppiksista. Tuo punainen kolmas on suosikkini.
VastaaPoistaKyllä luonnossa aina pitää kysyä, puhella ja kiittää. Kysyn saanko esim laittaa teltan tähän..Kiitän, kun olen löytänyt hyvän istumapaikan, kuvauspaikan, vaelluksilla nukkumispaikan jne. Jätän myöskin usein (ainakin vaelluksilla) muutaman pähkinän tms kiitokseksi keijuille ja männinkäisille:) Todellisuudessa ne taitavat mennä kuukkeleiden, tiaisten ja oravien suukkuun. Vaikka toisaalta.. mistäs sitä tietää, missä muodossa keijut, haltijat ja menninkäiset milloinkin ilmestyvät :))
Mayo, kovakuoriaisista me varmaan näytämme hieman pehmenneiltä ja haalistuneilta jättiläisiltä:D Eikä edes tuntosarvia meillä ole:)
VastaaPoistaKaarnikka: Kiitos, olen oikein iloinen, että niin moni puhelee ja kiittelee luonnossa, taidan olla sitten lähes normaali. Tästä lähtien pulinaa kuuluu vielä enemmän. Eihän sitä tiedä, vaikka eläimet (esim linnut) eivät pelkäisikään niin paljon, kun en hiirenhiljaa hiippaile heidän asuinsijoillaan.
Tosi hauskat nuo kolme ekaa kuvaa koppiksesta. Poseeraa oikein kauniisti kuvaajalle ja on muuten upean värinen. Wau!
VastaaPoistaKiitos Taru, koppis oli tosi symppis eikä välittänyt yhtään , vaikka hääräilin sen ympärillä.
VastaaPoistaIhana punainen kuoriainen, toinen kuva ylhäältä on aivan hurmaava.
VastaaPoistaHieno on myös tuo vähän vaatimattomamman kaverin ruokailutuokio.
Kiitos Vikki, vaatimaton kaveri oli tosi pieni, ehkä puolisen senttiä pitkä. Huomasin vasta kuvaa käsitellessäni, että syömäpuuhissa oltiin.
VastaaPoistaKaunis on tuo pullea koppis :)
VastaaPoistaPullea koppis oli vähän leppäkerttua suurempi ja kauniin punainen. Toivottavasti kohdataan taas ensi kesänä. Kiitos Seijastiina.
VastaaPoista