tiistai 24. elokuuta 2010
Siedätyshoitoa hämähäkkikammoisille
Hämähäkit ovat aika viehkoja otuksia
niinkuin tämäkin veijari
Verkot ovat taidokkaasti tehtyjä, tämän verkon omistaja on saanut hienot koristeetkin.
Ristihämähäkki on taiteillut ylläolevan verkon.
Tämän verkon omistaja ei pitänyt kuvaajan tiirailusta
ja piiloutui puunoksaa vasten
Tämä karvajalka väijyi kylppärin ikkunan takana
Jos ette vieläkään lämmenneet hämähäkeille, "pehmeäturkkinen" hämppy varmaan sulattaa sydämenne.
Lopuksi vielä kohtalaisen huono kuva hämähäkkivauvoista, he olivat tosi pieniä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos esittelystä, mutta en ole koskaan kammonnut hämähäkkejä. Ei tosin ole kiva, jos joku laskeutuu suuhun, kun yöllä kuorsaa : D
VastaaPoistaToisen kuvan hämppistä varmaan harmittaa, kun verkon tarkoitus kai on olla piilossa.
Pehmeäturkkinen ei sulattanut, mutta nuo vauvat, voi jesta :-D
VastaaPoistaJa tuo 'koristeltu' verkko on todellinen katseenvangitsija. Ja heti kun tuon kirjoitin, mietin mitä muuta se vangitseekaan... hmm... toivottavasti kärpäsiä, niitä inhoilen enemmän kuin hämäkäkkejä!
Mayo: Samanlaiset tuntemukset minullakin, ei kiva, jos hämppy laskeutuu suuhuni.
VastaaPoistaVerkko taisi mennä uusiksi koristeidensa takia, yhtään saalista en siinä nähnyt:)
Mags: Vauvelit ovat aina söpöjä, hämähäkinkin. Verkko oli kaunis, mutta kärpäset osasivat varmaan kiertää sen, kun oli niin näkyvä.
VastaaPoistaViehkoja ovat, en tarvitse siedätyshoitoa, mutta jaiks, ajatus suuhun tulevasta ei herkistä :)
VastaaPoistavaavelit suloisia, olivat ne minkä tahansa!
Kiitos Manna, kivaa, kun kukaan ei tarvinnutkaan siedätyshoitoa:D
VastaaPoistaVauvelit asustelivat kanervikossa ja olivat niin pikkusia, ettei niistä saanut edes kunnon kuvaa. Äitihämähäkkiä en tavannut, mutta varmaan oli silti lähistöllä.
Hui, minä tarviin siedätyshoitoa! Lapsuudesta on nimittäin ällöjä hämppiskokemuksia ;( Kuvasi ovat kyllä kauniita, katselen kuitenkin hämppiksia mielelläni vain kuvissa. Erityisesti viimeinen kuva saa hieman väristyksiä aikaan..
VastaaPoistaBannerisi on ihana, onko se punarintavauveli ♥
Kiitos Elisa. Sainpas annettua siedätyshoitoa. Viimeisen kuvan hämähäkkipesuetta en minäkään haluasi kipittelemään iholleni, hui!
VastaaPoistaPikku punarintahan se siinä mietiskelee, mihinkä seuraavaksi menisi. Meillä on kaksi tuomea pihassa ja niihin tuli hurjasti marjoja. Ajattelin niitä kuvailla pitkin syksyä, mutta kas, marjat olivat muutamassa päivässä kadonneet parempiin suihin.
Pienemmässä tuomessa oli vielä vähän marjoja ja jäin oikein "kyttäämään", kuka marjat syö. Vähän päästä tulikin punarintapoikue herkuttelemaan marjoilla. Kiva, että marjat tekivät kauppansa ja minäkin sain muutaman kuvan lintusista.
Iiiiik! Minuun ei siedätyshoito tehoa! Onneksi ovat kuitenkin vain tuossa ruudun takana, vähän pystyn kurkkimaan.
VastaaPoistaMinun kammoni alkoi lapsena; olin ulkona lepotuolissa lukemassa jotain Anna-kirjaa. Vajan räystäältä laskeutui siimansa kanssa lihava ristilukki ensin kirjani päälle ja kipitti siitä hiuksiini...iiiiik vieläkin!!!!
Olen Karvisen kanssa samaa mieltä, kaikki hämikset pitää liiskata sanomalehdellä!
Mutta tuo punarintavauveli on ihana ♥
Kiitos, Risusydän. Puistattava kokemus, mutta silti vähän nauratti, kun kuvittelin hämähäkkiä laskeutumassa. Minulla ampiaiset saavat samanlaisen reaktion (traumaattinen kokemus menneisyydessä).
VastaaPoistaPunarinnat ovat söpön pyöreitä vielä aikuisenakin ja niillä on ihanat nappisilmät.
En tarvitse siedätyshoitoa minäkään, ei pelota.
VastaaPoistaUpeita kuvia jälleen.
Tuo karkuunkipittänyt on ihan liikuttava, koko olemus viestii:" Älä vaan huomaa minua."
Ja verkko siemenhahtuvineen on niin kaunis.
Tosiaan pehmeännäköinen turkki tällä viimeisellä kaverilla.
Olisko siulla Manteli vielä jotain tähän käärmekammoon :D
UIJUI! iikkis, en voi sille mitään, vilunväreet vapisuttelee. Kuvat ovat kyllä oikein mukavia, viimeisessä on ehkä liikaa vipellystä.
VastaaPoistaVikki: Kiitos, mukavia kamujahan nämä pikkuruiset, mutta jos meilläkin asustelisi lautasen kokoisia lintuhämähäkkejä, ehkä vaihtaisin makro-objetiivin teleobjektiiviin kuvatessani niitä.
VastaaPoistaKarkuunkipittäjä olisi pitänyt kuvata videolle, tosi vikkelään hän kipitteli verkon keskeltä oksalle ja ihmettelin, mihin katosi. Liike oli niin nopea, etten edes huomannut hämpyn asettuneen "piiloon".
Tänä kesänä on ollut huonosti käärmehiä, yhtä käärmettä olen kuvannut edestakaisin, aina samassa paikassa köllöttelee. Yritän vielä saada pari kuvaa ja sitten saat katsella luikeroita:)
Valokin värsyjä: Kiitos, kuvat ovat turvallisia katsella, hämähäkkinen ei onneksi pompsahda näytöltä. Viimeisen kuvat pikkuiset vilistelivät välillä ja koko pesä aivan kuin aaltoili.
Sinulle on jotain blogissani, käythän kurkkaamassa ;)
VastaaPoistaKiitos, Elisa, blogissasi odotti mieluisa yllätys!
VastaaPoistaUpeat kuvat!
VastaaPoistaTulempa uudestaan ajan kanssa, nyt aamutoimiin :)
Tuo tunnustus on hieno, sen voi tallentaa ensin omiin kuvakansioihin, ja sitten omaan blogiin.
;)
Kiitos Seijastiina ja kiitti myös neuvosta, yrittelen tallentaa kuvakansiooni.
VastaaPoistaLöysitkin jo tunnustuksen. Kuvan saat kopioiduksi klikkaamalla hiiren oikealla painikkeella. Kannattaa tallentaa omalle koneellesi. Sieltä sen voi sitten hakea kuin minkä tahansa kuvan : )
VastaaPoistaTäällä oli ehdittykin jo neuvoa tuosta kuvan tallennuksesta. Linkityksen voit tehdä kun kirjoitat uutta tekstiä, valitset linkitettävän tekstin (siis tummaat ;)) sen jälkeen klikkaat ylhäältä kohtaa linkki > avautuu uusi ikkuna, johon lisäät sivun osoitteen, jonka haluat siitä aukeavan. Kysy apua jos tarvitset!
VastaaPoistaVaikken olekaan hoidon tarpeessa, tulin kuitenkin katsomaan hienot hämiskuvasi. Eihän näihin voi koskaan kyllästyä...
VastaaPoistaToinen kuva on hieno, siksikin, koska siinä ei ole hämähäkkiä.
VastaaPoistaKuvina siis kaikki onnistuneita, mutta päähenkilö saapi minun puolestani jäädä vaan ruudun toiselle puolelle :)
Irma: Kiitos, arvasin ettet tarvitse siedätyshoitoa. Kiva, kun kuvat saavat erilaisia reaktioita aikaan, jotkut puistattelevat ja jotkut jopa tykkäävät hämähäkeistä. Ennen kuvausharrastuksen aloittamista kammoksuin hämähäkkejä ainakin vähän, mutta sitten uteliaisuus voitti.
VastaaPoistaPipsa: Kiitos, jokaiselle jotakin, verkot ovat niin kauniita ja hauraita, ei voisi uskoa, että ne ovat saalistusvälineitä.
Todella hieno kuvavalikoima, tyylikäs sarja monenlaisia kasijalkaisia.
VastaaPoistaMinä kärsin hämärikammosta varsinkin nuorempana ja vielä kouluaikoinakin. Enkä vieläkään kyllä ymmärrä lintuhämähäkkiä lemmikkinä...
Mutta luonnossa liikkuminen ja kotoisten pikkuhämäriemme tarkkailu siellä niiden omassa maailmassa oli suuri apu tuohon outoon kammoon. Nykyään voin katsella heitä mielenkiinnolla, varsinkin makron läpi on kiva vain sihtailla vaikkei aina kuvaisikaan. Intensiivisemmällä kuvausharrastuksella oli myös osuutta asiaan, samoin kuin mitä Manteli itse sanoit tuossa juuri ylemmässä kommentissa: uteliaisuus voittaa ja hyvä niin.
Kiitos Uuvana, en minäkään lintuhämähäkkiä ottaisi kädelleni. Mitä lähempää pikku hämppyjä katselee, sen kiinnostavimmilta he näyttävät. Kuvausharrastus on selvästi lieventänyt ennakkoluulojani monen eläimen kohdalla.
VastaaPoista