aurinko lämmittää hetkisen vain,
halla voi yllesi kohta jo hiipiä,
niin lyhyen aikaa lentää mä sain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoja minusta
- Manteli
- 56-vuotias nainen Virroilta. Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta. Digikuvauksen myötä on tullut mahdolliseksi tallentaa helposti luontokuvia muistoiksi. Muutamia lempikuviani laitan silloin tällöin näytille, kaikenlainen kritiikki ja kuvausvinkit ovat tervetulleita.
No Manteli, sieltä se runo tuli! Ihana ja kaunis on kuvasikin. Upeita kuvia muitakin olet ottanut kesän aikana, kävin niitä kurkistelemassa.
VastaaPoistaKiitos Kaarnikka. Runoja en ole koskaan kirjoitellut, jostain kuitenkin täytyy aloittaa. Jotenkin tämä luonnontarkkailu ja kuvaaminen saa herkälle mielelle ja tekee mieli pari värssyä kirjoittaa. Riimittelystä ei kyllä meinaa tulla mitään, tulee vähän höppänä olo ja alkaa naurattaa.
VastaaPoistaJo vain olikin tosi kiva runo:) ja kuva.
VastaaPoistaKiitos Eija, ehkä joskus toistekkin uskallan riimitellä.
VastaaPoistaKaunis runo ja kuvasta heijstuu syksyn "odotus".
VastaaPoistaKaunis runo ja kaunis kuva! Noista saisit yhdistettynä hienon kortin.
VastaaPoistaTässä on jo syksyn tunnelmaa, ihan kuin valokin olisi erilaista.
VastaaPoistaYksi siemenkin hahtuvineen siellä näyttää miettivät mihin pitäisi laskeutua :)
Haikea loppukesän tunnelma...
VastaaPoistaMayo: Kiitos, syksyä jo odottelenkin, sen ruskavärejä ja kuulaita päiviä.
VastaaPoistaElisa: Kiitos ja hyvä idea se kortti, yhdelle ystävälleni voisinkin tästä kuvasta tehdä kortin (jos osaan)
Vikki: Kiitos, syksyn valo on pehmeää, illalla tämän kuvan otinkin. Huomasin siemenen kuvaa käsitellessäni, hassuun paikkaan oli laskeutunut.
Mags: Kiitos, olen huomannut, että loppukesä on ikävämpi vuodenaika kuin syksy. Sitä yrittää vielä pitää kiinni kesän tunnelmasta eikä se enää onnistu, kukat ovat kukkineet, ötökät vähentyneet, linnun laulu vaiennut, illat pimenevät.
Siellä se syksy jo pilkistää. Kaunis on kuvasi. Lisää vaan runoja...
VastaaPoistaKaunis herkkä kuva, sekä runo josta pidin kovasti, hienoa, lisää tämmöistä;)
VastaaPoistaIrma: Kiitos, joskus ehkä runosuoni vielä sykähtää, viimeistään joulun alla:)
VastaaPoistaValokin värsyjä: Kiitos, runot taitavat jäädä näin lyhyiksi, kun on niin vaikea keksiä loppusointuja.
Hyvin rimmaa värssy ja on kaunis, surullinenkin.
VastaaPoistaPipsa, kiitos. On aina vähän haikeaa, kun huomaa kesän taas olevan lopuillaan.
VastaaPoistaHerkkä kaunis runo, minä niin pidän perhosista ,että tämä kosketti.
VastaaPoistaNiin totta se on!
Kiitos Seijastiina, perhoset ovat minunkin sydäntäni♥ lähellä.
VastaaPoistaHieno kuva jo sellaisenaan, runo tuo siihen mukaan pohdinnan tuntua.
VastaaPoistaMinulla on ihan sama tunne kaikenlaisen oman riimittelyn kanssa kuin mitä kuvailit, tulee jotenkin hupsu olo. Luulen, että ilman riimejä kirjoittaminen sopii minulle ainakin paremmin.
Kiitos, Uuvana. Kirjoittelin puhtaaksi pari päivää sitten äitini kirjoittamia joulurunoja. Niissä oli riimitykset ja tunnelma kohdallaan ja tuli jouluinen olo. Äitini löytää aina oikeat sanat runoihin. Osaisinpa minäkin niin helposti löytää oikeat sanat.
VastaaPoistaIlokseni huomasin eilen myös perhosia vielä, lähinnä kaali ja naurisperhosta lentelevän, nyt on lämmintä kuulemma tänään, mennään mökille, jospa siellä vielä joku lentelijä näkyisi ♥
VastaaPoistaKiitos vielä kovasti tästä: ♥
Ja ihanaa leppoisaa syysviikonloppua!
Seijastiina, olipa eilen ihanan lämmin ilma, sudenkorentojakin näkyi vielä, samoin illalla yöperhosia. Lepakkokin vielä lenteli pihalla. Vesi oli lämmennyt 16 asteeseen eli saunomiskausi senkun jatkuu.
VastaaPoistaLeppoisaa ja kuvauksellista viikonvaihdetta sinulle!