78,79,80, leikimme tässä kuurupiiloa veljeni kanssa. Nyt on minun vuoroni etsiä, 89,90,92, jäikös joku numero välistä. Kohta tulen! 99,100, nyt!
Katson ensin oikealle, ei mitään liikettä.
Vasemmalta kuuluu jotain rapinaa, oletko siellä?
Hihii, hän ei huomaa minua, vaikka olen ihan hänen yläpuolellaan.
Tuolla liikkuu jotakin, nyt löysin sinut
Voi ei, se olikin vain kuihtunut apilankukka, nyt en ala mitään, lähden kotiin äidin luokse.
No hyvä on, tässähän minä olen, älä nyt leikistä suutu. Leikittäiskö välillä hippaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana kuvasarja piilosilla olijoitten kera.
VastaaPoistaMinulla oli hauskaa ,hymy tuli suupieliin ,lukiessani ja on sinulla kivat nuo kuvat todellakin, minä en saa mitään pikkulintuja kiikariin koskaan..hööö:(
Lähden siis kameroimaan puita rannalle.
Kiva kun kävit vierailemassa blogissani.
Mukavaa syyskauden alkua ja tätä viikkoa :D
Huippumainio kuvakertomus :-D Kiitos!
VastaaPoistaIhana kertomus ;) Näinhän se juuri oikeastikin menee.. Suloiset kuvat suloisista tirpoista!
VastaaPoistaKiva tarina, pistää katsomaan loppuun asti, kiitos!
VastaaPoistaTeuvo
Noormarkusta
www.ttvehkalahti.blogspot.com
Jopas hauskaa :D
VastaaPoistaNuori punarinta on aika mutrusuu vielä, taitaa olla loppukesän poikueesta. Sopii hyvin vähän mököttävän leikistäsuuttujan rooliin.
Ihania palluroita ja kiva tarina ;)
VastaaPoistaYlin kuva näyttää tosiaan siltä että pikkukaveri keskittyy laskemaan:)
VastaaPoistaHauska pieni tarina ja mukavat kuvat.
Seijastiina: Kiitos ja on ne puutkin kauniita kuvattavia, ehkä joku lintunenkin löytyy oksalta. Sinulla oli kivoja kuvia, käyn toistekkin vierailemassa.
VastaaPoistaHyvää viikon alkua!
Mags: kiitos, huomasin, että voin laittaa vähän enemmän kuvia, kun väsään jonkun pienen jutun.
Elisa: Kiitos, kai ne pikkulinnutkin vähän hippailevat, ainakin puskat välillä pölisevät, kun tirpat ajava toisiaan takaa:)
Teuvo: Kiitos ja mukavaa, kun kävit vierailulla. Kävin tässä taannoin ihailemassa hämähäkkikuviasi, mielenkiintoista katsottavaa olivat.
Uuvana: Kiitos, minäkin opin pikkuhiljaa näitä tarinoita keksimään. Loppukesän poikueesta ovat nämä pallerot, tänään heitä seurailin ja olivat jo aikuisen näköisiä.
Valokin värsyjä: Kiitos, punarinnat ovat ihania nappisilmiä ja aika uteliaita. Toivottavasti viipyvät vielä pitkään maisemissa.
Vikki: Kiitos, hyvin mietteliäs oli kaveri. Huomasin, että punarinnat istuskelevat aika usein samalla paikalla. Sitä voi hyödyntää kuvauksessa, melkein samassa paikassa heitä aina odottelen.
Söpöjä on nämä pikkuiset!
VastaaPoistaKatriina: Niinhän ne ovat♥ aikuisenakin punarinnat ovat pyöreitä ja hauskoja lintusia.
VastaaPoistaMukava illan piristys!
VastaaPoistaKiitos Irma. Ajatella, että huomenna on syyskuu, niin se kesä vierähti. Tänään ei enää punarintoja näkynyt mökillä, mutta hippiäisten ääniä kuulin, onneksi eivät viime talvena ole kaikki paleltuneet. Västäräkkikin vielä heilutteli pyrstöään laiturilla, ehkä hyvästiksi. Vesi oli 14-asteista, hyrr.
VastaaPoistaIhana illanpiristys, nyt voi hyvällä mielellä mennän nukkumaan ja näkee kauniita unia.
VastaaPoistaKiitos kivasta postauksesta.
Kyllä on pienen pieni lintunen, mutta parasta tässä on, että osaat lukea niiden ajatukset : )
VastaaPoistaKiitokset käynnistänne ja kommenteista, Kaarnikka ja Mayo. Eikö olisikin ihanaa kun tietäisi mitä pienet lintuset ajattelevat - edes joskus:)
VastaaPoistaSuloiset kuvat lintusista,ja selkeästi osaat lukea mitä ne pohtii, itse luulen kuulevani välillä mitä kissa-neitimme tajuilee. Lintujen ja perhosten kuvaaminen on..ääk ja kääk herrrmoja vaativaa puuhaa, ovat niin nopeita!
VastaaPoistaKiitos, Valorun valakiat. Lemmikeillä on joskus sellaisia ilmeitä, että omistaja varmasti osaa lukea niistä heidän ajatuksiaan. Minäkin juttelen frettiemme kanssa ja luulen, että he ymmärtävät ainakin jotain.
VastaaPoista