Kukat kukkivat harmaanakin päivänä

Olin lomalla tämän päivän ja innokkaana tutkailin säätä aamulla. Ei sentään satanut, mutta tasaisen harmaata oli koko päivän eli ei mikään hyvä kuvauskeli. Iltapäivällä annoin periksi ja lähdin jalustan kanssa kuvailemaan, tuulikin vielä kiusasi. Iso-arvoja piti suurentaa, kun oli niin hämärää, siksi kuvista tuli kohinaisia, melkein kaikki kuvat joutivat roskakoriin. Laitan kuitenkin muutaman otoksen tältä päivältä sekä pari toissapäiväistä kuvaa.

Pari ötökkää ja kukkahämähäkkiä

Tänään pakotin itseni jättämään telen kotiin ja ottamaan makron mukaan. Heti sain kuvia tuntemattomista kovakuoriaisista ja kärpäsistä. Tuo ruskeapäinen vähemmän kaunis koppis tuntuu jotenkin tutulta lapsuudesta, ja toisella koppiksella oli kauniit tuntosarvet. Tänä vuonna taitaakin tulla hyvä ötökkävuosi.

Kukkahämähäkkejä olen jo nähnyt paljon, ne ovat taitavia saalistajia ja hyvin osaavat naamioitua kukkaan. Toisella hämähäkillä oli aika suuri saalis kokoonsa nähden, perhospolo oli jäänyt sen saaliiksi.

Käärmeitä riittää ja sisiliskojakin

 Nyt ovat Kalle ja Kyösti luoneet nahkansa. Jossain vanhassa postauksessa oli kuvia "sinisilmäisistä" kyistä. Nimesin silloin heidät Kalleksi ja Kyöstiksi. Niillä on nyt kaunis uusi nahka, molemmat lötköttelivät tänään samassa tutussa auringonottopaikassaan. Onneksi olivat vielä hengissä, surukseni näin lähistöllä auton alle jääneen käärmeen, tippahan siinä tuli linssiin.

Sisiliskoja olen nähnyt ilahduttavan paljon. Ne vain ovat niin vikkeliä, ettei niitä tahdo saada kuvattua.

Kirjosiepot ja oravamamma

Nyt, kun sataa, on aikaa vähän bloggailla. En viitsi kaikkia kuvia samaan postaukseen sulloa vaan pieninä annoksina. Päivällä kameran numerolaskin näytti 10.000 kuvan rajan ylittyneen, mikä ei ole ollenkaan juhlimisen aihe, sillä kameran suljin ei kestä ikuisesti. Viime päivinä kirjosiepot ovat olleet ahkeria. Uros on puolustanut reviiriä ja naaras on kantanut pehmikettä pesään. Silti välillä käydään rajankäyntiä ja taistelu on joskus kiivasta, sen tapahtuman kun saisi kuvattua, niin olisi katseltavaa  pitkäksi aikaa

Laitan loppuu kuvan oravamammasta, jonka kuvasin ikkunan läpi. Ihmettelin ensin, miksi se makoili niin rasittuneen näköisenä oksalla, mutta sitten huomasin sen valtavan vatsan. Ei ihme, jos oravalla on vähän kyllästynyt ilme, ei ole kivaa kiipeillä puissa noin pulleaa masua kantaen:)

Kuusi kukkii

Ilokseni tänä vuonna kuusi kukkii ja kukintoja on paljon eli käpyjä on luvassa oraville ja tikoille. Hedekukintojen kuvaaminen sujui jotenkin , mutta jokin tökkii emikukintoja kuvatessa. Värit ovat omituiset, eikä niitä kuvankäsittelylläkään saa parannettua (=ei osaa). Täytyy ottaa uusintakierros vielä tällä viikolla, jos sää sallii.

Lisäksi kuva kortteesta, josta en osaa sanoa, onko metsä- vai peltokorte.  Sen pakollisen voikukkakuvankin  laitan vielä.

Uusi perheenjäsen

Eilen illalla meille tuli uusi perheenjäsen, frettipoika Nuti. Nuti on albiino eli karva on valkoista ja silmät punaiset. Ensin vähän oudoksuin näitä särjensilmiä, mutta Nuti valloitti sydämeni heti herrasmiehen käytöksellään. Yhtään puraisua en ole saanut vain pienen näykkäisyn käteen. Nuti on todella rauhallinen, johtuneeko kuumudesta. Kaikki paikat piti frettien tapaan ensin tutkia ja sen jälkeen oli vuorossa Käpä-neitosen ensitapaaminen.
Ensin haisteltiin ja tutkittiin puolin ja toisin  ja vähän kinasteltiinkin. Nuti on niin suuren kokoinen jo nyt, että se taitaa määrätä kaapin paikan tulevaisuudessa. Käpä on vähän ihastunut häneen ja kirputtaa sekä nuolee Nutin korvia. Nyt kaverukset jo leikkivät keskenään.

Sateen jälkeen

Lauantai-iltana ajelimme rantatien kautta kotiin. Oli juuri satanut ja vähän ukkostanut helteisen päivän jälkeen ja mystisen näköinen usva nousi Toisvedestä. Usvasta ei saa koskaan tarpeekseen, se on niin kiehtovaa, koskaan ei voi tietää, mitä usvan seasta paljastuu. No, nyt ei näkynyt kuin pari sorsaa uiskentelemassa.

Viimevuotiset kaislat olivat vielä tukevasti paikoillaan, siksi kuvat näyttävät jopa vähän syksyisiltä

Taivaan lintuja ja palleropilviä

Käki on kukkunut jo monena iltana lähistöllä. Se on arka lintu, ihme, jos sitä edes lentämässä näkee. Kokeilin  eilen käen sietokykyä reviirin suhteen ja aloin matkimaan sen kukuntaa. Toivottavasti moni ei sitä tapahtumaa nähnyt:):) Siinä sitten kukuttiin eikä mennyt aikaakaan, kun käki alkoi lennellä edestakaisin. Selvästikkään se ei pitänyt kilpakosijasta, vaan yritti ottaa selville, mistä kukunta kuului.
Käki päästeli myös omituisia kähiseviä ääniä ja korahduksia  lentäessään yli. Tällä kertaa se ei kuitenkaan istunut kovin lähelle ja sain vain lentokuvan. Toivottavasti joskus onnistun saamaan kuvan lähempää.

Poutapilvet ovat sitten kauniita, kuin pumpulia., niitä kaipaan talvisin kovasti. Eilen oli mahtavan palleroisia pilviä.
Niitä on aina mukava katsella ja kuvata. Lehtokurppakin on saapunut jo ajat sitten. Sillä ei ole aikaa pysähdellä poseeraamaan, vaan kuvauksesta on suoriuduttava lennossa.

Viimeiseksi kuva kalalokista ja sen saaliista. En kyllä erota, onko kyseessä kala vai sammakko.

Kohta saa jo saunavihdan

Nukkumaan pitäisi mennä jo, mutta yksi hätäinen postaus. Olen ihmetellyt ja ihastellut tätä lämpöaaltoa ja kuvaillut hiirenkorvia, Ensimmäisen  koivunlehtikuvan olen ottanut 13.5. ja viimeisen tänään 16.5. Kyllä on nopeaa lehtien kasvu, tätä menoa saunavihdan saa tehdä jo toukokuussa.
Sauna on lämmitetty joka päivä   viikon ajan ja vesi on jo varsin uimakelpoista. Tänään mittari näytti 19 astetta. Olemme mieheni kanssa kovia saunomaan ja puitakin kuluu. Kuvan saunapuut on jo poltettu .

Toivottelen kaikille lämpöisiä kevätpäiviä.