sunnuntai 29. elokuuta 2010

Piilosilla

78,79,80, leikimme tässä kuurupiiloa veljeni kanssa. Nyt on minun vuoroni etsiä, 89,90,92, jäikös joku numero välistä. Kohta tulen! 99,100, nyt!

Katson ensin oikealle, ei mitään liikettä.

Vasemmalta kuuluu jotain rapinaa, oletko siellä?

Hihii, hän ei huomaa minua, vaikka olen ihan hänen yläpuolellaan.


Tuolla liikkuu jotakin, nyt löysin sinut

Voi ei, se olikin vain kuihtunut apilankukka, nyt en ala mitään, lähden kotiin äidin luokse.

No hyvä on, tässähän minä olen, älä nyt leikistä suutu. Leikittäiskö välillä hippaa?

17 kommenttia:

  1. Ihana kuvasarja piilosilla olijoitten kera.
    Minulla oli hauskaa ,hymy tuli suupieliin ,lukiessani ja on sinulla kivat nuo kuvat todellakin, minä en saa mitään pikkulintuja kiikariin koskaan..hööö:(
    Lähden siis kameroimaan puita rannalle.
    Kiva kun kävit vierailemassa blogissani.
    Mukavaa syyskauden alkua ja tätä viikkoa :D

    VastaaPoista
  2. Huippumainio kuvakertomus :-D Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Ihana kertomus ;) Näinhän se juuri oikeastikin menee.. Suloiset kuvat suloisista tirpoista!

    VastaaPoista
  4. Kiva tarina, pistää katsomaan loppuun asti, kiitos!

    Teuvo
    Noormarkusta
    www.ttvehkalahti.blogspot.com

    VastaaPoista
  5. Jopas hauskaa :D
    Nuori punarinta on aika mutrusuu vielä, taitaa olla loppukesän poikueesta. Sopii hyvin vähän mököttävän leikistäsuuttujan rooliin.

    VastaaPoista
  6. Ihania palluroita ja kiva tarina ;)

    VastaaPoista
  7. Ylin kuva näyttää tosiaan siltä että pikkukaveri keskittyy laskemaan:)
    Hauska pieni tarina ja mukavat kuvat.

    VastaaPoista
  8. Seijastiina: Kiitos ja on ne puutkin kauniita kuvattavia, ehkä joku lintunenkin löytyy oksalta. Sinulla oli kivoja kuvia, käyn toistekkin vierailemassa.
    Hyvää viikon alkua!

    Mags: kiitos, huomasin, että voin laittaa vähän enemmän kuvia, kun väsään jonkun pienen jutun.

    Elisa: Kiitos, kai ne pikkulinnutkin vähän hippailevat, ainakin puskat välillä pölisevät, kun tirpat ajava toisiaan takaa:)

    Teuvo: Kiitos ja mukavaa, kun kävit vierailulla. Kävin tässä taannoin ihailemassa hämähäkkikuviasi, mielenkiintoista katsottavaa olivat.

    Uuvana: Kiitos, minäkin opin pikkuhiljaa näitä tarinoita keksimään. Loppukesän poikueesta ovat nämä pallerot, tänään heitä seurailin ja olivat jo aikuisen näköisiä.

    Valokin värsyjä: Kiitos, punarinnat ovat ihania nappisilmiä ja aika uteliaita. Toivottavasti viipyvät vielä pitkään maisemissa.

    Vikki: Kiitos, hyvin mietteliäs oli kaveri. Huomasin, että punarinnat istuskelevat aika usein samalla paikalla. Sitä voi hyödyntää kuvauksessa, melkein samassa paikassa heitä aina odottelen.

    VastaaPoista
  9. Katriina: Niinhän ne ovat♥ aikuisenakin punarinnat ovat pyöreitä ja hauskoja lintusia.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Irma. Ajatella, että huomenna on syyskuu, niin se kesä vierähti. Tänään ei enää punarintoja näkynyt mökillä, mutta hippiäisten ääniä kuulin, onneksi eivät viime talvena ole kaikki paleltuneet. Västäräkkikin vielä heilutteli pyrstöään laiturilla, ehkä hyvästiksi. Vesi oli 14-asteista, hyrr.

    VastaaPoista
  11. Ihana illanpiristys, nyt voi hyvällä mielellä mennän nukkumaan ja näkee kauniita unia.
    Kiitos kivasta postauksesta.

    VastaaPoista
  12. Kyllä on pienen pieni lintunen, mutta parasta tässä on, että osaat lukea niiden ajatukset : )

    VastaaPoista
  13. Kiitokset käynnistänne ja kommenteista, Kaarnikka ja Mayo. Eikö olisikin ihanaa kun tietäisi mitä pienet lintuset ajattelevat - edes joskus:)

    VastaaPoista
  14. Suloiset kuvat lintusista,ja selkeästi osaat lukea mitä ne pohtii, itse luulen kuulevani välillä mitä kissa-neitimme tajuilee. Lintujen ja perhosten kuvaaminen on..ääk ja kääk herrrmoja vaativaa puuhaa, ovat niin nopeita!

    VastaaPoista
  15. Kiitos, Valorun valakiat. Lemmikeillä on joskus sellaisia ilmeitä, että omistaja varmasti osaa lukea niistä heidän ajatuksiaan. Minäkin juttelen frettiemme kanssa ja luulen, että he ymmärtävät ainakin jotain.

    VastaaPoista