lauantai 21. elokuuta 2010

Syysperhonen

Syksy pian koskettaa perhosen siipiä,
aurinko lämmittää hetkisen vain,
halla voi yllesi kohta jo hiipiä,
niin lyhyen aikaa lentää mä sain.

20 kommenttia:

  1. No Manteli, sieltä se runo tuli! Ihana ja kaunis on kuvasikin. Upeita kuvia muitakin olet ottanut kesän aikana, kävin niitä kurkistelemassa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kaarnikka. Runoja en ole koskaan kirjoitellut, jostain kuitenkin täytyy aloittaa. Jotenkin tämä luonnontarkkailu ja kuvaaminen saa herkälle mielelle ja tekee mieli pari värssyä kirjoittaa. Riimittelystä ei kyllä meinaa tulla mitään, tulee vähän höppänä olo ja alkaa naurattaa.

    VastaaPoista
  3. Jo vain olikin tosi kiva runo:) ja kuva.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Eija, ehkä joskus toistekkin uskallan riimitellä.

    VastaaPoista
  5. Kaunis runo ja kuvasta heijstuu syksyn "odotus".

    VastaaPoista
  6. Kaunis runo ja kaunis kuva! Noista saisit yhdistettynä hienon kortin.

    VastaaPoista
  7. Tässä on jo syksyn tunnelmaa, ihan kuin valokin olisi erilaista.
    Yksi siemenkin hahtuvineen siellä näyttää miettivät mihin pitäisi laskeutua :)

    VastaaPoista
  8. Haikea loppukesän tunnelma...

    VastaaPoista
  9. Mayo: Kiitos, syksyä jo odottelenkin, sen ruskavärejä ja kuulaita päiviä.

    Elisa: Kiitos ja hyvä idea se kortti, yhdelle ystävälleni voisinkin tästä kuvasta tehdä kortin (jos osaan)

    Vikki: Kiitos, syksyn valo on pehmeää, illalla tämän kuvan otinkin. Huomasin siemenen kuvaa käsitellessäni, hassuun paikkaan oli laskeutunut.

    Mags: Kiitos, olen huomannut, että loppukesä on ikävämpi vuodenaika kuin syksy. Sitä yrittää vielä pitää kiinni kesän tunnelmasta eikä se enää onnistu, kukat ovat kukkineet, ötökät vähentyneet, linnun laulu vaiennut, illat pimenevät.

    VastaaPoista
  10. Siellä se syksy jo pilkistää. Kaunis on kuvasi. Lisää vaan runoja...

    VastaaPoista
  11. Kaunis herkkä kuva, sekä runo josta pidin kovasti, hienoa, lisää tämmöistä;)

    VastaaPoista
  12. Irma: Kiitos, joskus ehkä runosuoni vielä sykähtää, viimeistään joulun alla:)

    Valokin värsyjä: Kiitos, runot taitavat jäädä näin lyhyiksi, kun on niin vaikea keksiä loppusointuja.

    VastaaPoista
  13. Hyvin rimmaa värssy ja on kaunis, surullinenkin.

    VastaaPoista
  14. Pipsa, kiitos. On aina vähän haikeaa, kun huomaa kesän taas olevan lopuillaan.

    VastaaPoista
  15. Herkkä kaunis runo, minä niin pidän perhosista ,että tämä kosketti.
    Niin totta se on!

    VastaaPoista
  16. Kiitos Seijastiina, perhoset ovat minunkin sydäntäni♥ lähellä.

    VastaaPoista
  17. Hieno kuva jo sellaisenaan, runo tuo siihen mukaan pohdinnan tuntua.

    Minulla on ihan sama tunne kaikenlaisen oman riimittelyn kanssa kuin mitä kuvailit, tulee jotenkin hupsu olo. Luulen, että ilman riimejä kirjoittaminen sopii minulle ainakin paremmin.

    VastaaPoista
  18. Kiitos, Uuvana. Kirjoittelin puhtaaksi pari päivää sitten äitini kirjoittamia joulurunoja. Niissä oli riimitykset ja tunnelma kohdallaan ja tuli jouluinen olo. Äitini löytää aina oikeat sanat runoihin. Osaisinpa minäkin niin helposti löytää oikeat sanat.

    VastaaPoista
  19. Ilokseni huomasin eilen myös perhosia vielä, lähinnä kaali ja naurisperhosta lentelevän, nyt on lämmintä kuulemma tänään, mennään mökille, jospa siellä vielä joku lentelijä näkyisi ♥
    Kiitos vielä kovasti tästä: ♥
    Ja ihanaa leppoisaa syysviikonloppua!

    VastaaPoista
  20. Seijastiina, olipa eilen ihanan lämmin ilma, sudenkorentojakin näkyi vielä, samoin illalla yöperhosia. Lepakkokin vielä lenteli pihalla. Vesi oli lämmennyt 16 asteeseen eli saunomiskausi senkun jatkuu.
    Leppoisaa ja kuvauksellista viikonvaihdetta sinulle!

    VastaaPoista