torstai 14. lokakuuta 2010
Jäähyväiset mennikäisille?
Sain eilen tietää, että menninkäismetsä katoaa olemattomiin lähitulevaisuudessa. Tilalle tulee ruma hakkuuaukko, suppilovahveropaikkamme on mennyttä.
Nämä uljaat kuuset lakkaavat olemasta, hiljaa huokaileva metsä on kohta vain muistoissamme
Metsä on antanut suojaa monelle eläimelle, hirvien makuupaikkoja oli kuusikossa, kuolleet puut ovat antaneet kodin kolopesijöille
Jätämme apeina hyvästejä naavaisille kuusille
Mieheni poimii viimeiseet suppilovahverot, vielä puoli sangollista herkkuja
Kuinka käy tämän kauniin sammalmaton, kun metsäkoneet jyräävät sen ylitse
Kuinka käy mennikäisten kotien
Voihan ihmekin vielä tapahtua ja hanke peruuntuu mökkiläisten toivomuksesta, toivoa voi aina.
Kuusikon takana siintää mökkijärvemme, järven keskivaiheilla on matala lahti, ranta on upottavaa ja suomaista, karpaloitakin voi löytää muutaman
Pienellä karilla kasvaa muutama karahka
Vastarannalla on vähän isompi kari, siellä on pari komeaa mäntyäkin
Illan jo hämärtyessä käväisemme mökillä. Pyyhkeet ja shampoot haemme rannasta, emme taida enää saunoa tänä vuonna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
:(((
VastaaPoistaKyseessä on ilmeisesti yksityismetsä ?
Voi harmituksen harmitus, jos niin käy!
VastaaPoistaIhan surullista!
Kauniit metsän sammal vuoteineen ja mättäineen, kaadetaan, lintujen tutut kotopaikat katoaa, murheellista, ei kivaa!
Kaunista on luonto kuvissasi, niin lempeää, tuolla minäkin tahtoisin viipyä ja matkata ♥
Minne menee menninkäiset, katoavat naavkuuset?
Elämä on joskus julmaa, miksi ei voisi antaa tuon luonnon kauniin metsän olla noin, se on ikuinen kysymys..
Mutta leppoisaa viikonloppua siitä huolimati.
Ulkona taitaa olla talvi, kohta lähden kurkistamaan :)
Kati, kyseessä on suuren metsäyhtiön metsä, mutta mökkiläisillä on rajanaapureina mahdollisuus antaa kommenttinsa asiassa eli toivoa on.
VastaaPoistaSeijastiina, ymmärrän kyllä, että metsäyhtiö tarvitsee puunsa, mutta aina se kirpaisee, kun osuu nämä aukkohakkuut kovin lähelle. Aivan mökkimme tuntumassa on toinen kuusikko, joka on myös hakkuu-uhan alla. Sitä olisi pitäny vielä kuvata, en ole ehtinyt, ajattelin että se olisi siinä ikuisesti. Nyt kun sain purkaa sydäntäni täällä blogissa, en ole enää niin allapäin, elämä jatkuu.
Kiitos Seijastiina ja talvista viikonvaihdetta sinulle, meillä ei satanut lunta kuin pari milliä.
Surullista. Toivottavasti vielä peruuntuu tuo hanke.
VastaaPoistaKuvat taas täynnä ihanaa tunnelmaa :-)
Kiitos, Mags, kyllä täällä vähän toiveikkaina ollaan. Katsotaan nyt, kun nämä rajanaapurien kuulemisprosessi on ohi. Luulisi aika monen valittavan.
VastaaPoistaJännää. Näin viime yönä unta olevani jossain lapsuuden ajan metsässä, joka oli hakattu tunnistamattomaksi. Siellä oli myös valtava soramonttu ja työkoneita. Ei ole kivaa semmoisen katseleminen.
VastaaPoistaJarno, ei ollut kiva uni. Olen huomannut, että joku oikein paha painajaisuni vaikuttaa koko seuraavan päivän, on vähän lamaantunut olo. Mietityttää, miksi näin tällaisen unen. Täydenkuun viikon unet ovat joskus vähän omituisia:) se on se kuuhulluus.
VastaaPoistaKiitos ja tervetuloa lukijakseni, käynpä vastavierailulla ehtoommalla.
Ihan ensiksi,ihan sykähdyttävän hieno etusivun kuva!
VastaaPoistaTunnelmallisia ja "satuisia" kuvia.
Ymmärrän hyvin tuon tunteen, me olemme mökkiläisinä kanavaa vastaan joka muuttaisi paljon maisemaa ja muutakin. Ainakin näillä valituksilla voi pitkittää asiaa.
Voisin vaikkapa ottaa vähän ketjua mukaan ja eväsrepun, voitais istua sinne naavakuusen alle eikä lähdettäis pois vaikka tultais käskemään :)
Kiitos! Tämä uni oli juuri sellainen.
VastaaPoistaVoi kuinka surullista! Isojen vanhojen metsien hakkaaminen sileäksi, saa aina niin surulliselle mielelle. Aivan kuin joku olisi kuollut. Minunkin lempimetsääni oli ilmesynyt punaisia merkkausnauhoja, rääkäisin kauhusta. Onneksi hakkuut ainakin toistaiseksi peruuntuivat. Toivotaan ettei sinunkaan menninkäismetsää hakattaisi. Kauniit, niin tunnelmalliset kuvat.
VastaaPoistaBannerikuva on upea!
VastaaPoistaIhanasta metsästä on suru luopua. Tuollaisessa juuri voi kuvitella olevansa kotonaan.
Vikki, kiitos, vai on teilläkin näitä maisemamurheita, se on harmillista, maisema muuttuu ikuisiksi ajoiksi ja harvoin parempaan suuntaan. Mökille ei tämä menninkäismetsän parturointi näy, mutta sen toisen kuusikon kaato näkyy hieman. Lisäksi tulee harvennushakkuita, mutta ne oikeastaan parantavat näkymiä, kun on niin ryteikköä tämä taimikko.
VastaaPoistaOlisikin huvittava näky, kun istuttaisiin kaikkein suurimpaan kuuseen kahlehdittuna, tulisi paikallislehdelle kirjoitettavaa:D
Jarno, ensi viikolla on täysikuu, näkisinköhän jo joulupainajaisen:D
Valokin värsyjä, kiitos, monella tuntuu nyt olevan huolia kauniin metsän tai maiseman menetyksestä. En voi koskaan katsella puun kaatamista, onhan sekin elävä eliö. Toivotaan että meidän kaikkien metsät ja maisemat jäisivät ennalleen.
Katriina, kiitos, vuosi sitten otin tuon kuvan aivan väärillä asetuksilla, vähän pöpperöisen oloinen otos, parempaakaan ei nyt ole saatavilla.
VastaaPoistaEi nyt enää ole niin paha mieli. kun ensishokista toivuttiin.
Niin häviävät vähitellen loputkin menninkäismetsät. Sitten viedään vielä risut ja kannotkin, maa köytyy ja sienirihmastot häviävät. Koskaan ei saada tilalle vastaavaa hienoa metsää, puupeltoa vaan, eikä aina kunnolla sitäkään.
VastaaPoistaOlen ihaillut kuviasi tästä metsästä. Metsäyhtiöt eivät yleensä jätä metsiään hakkaamatta, hakkuita vartenhan ne ovat niitä hankkineetkin.
Siitäkin huolimatta, mukavaa viikonloppua sinulle!
Siis: ...köyhtyy...
VastaaPoistaIrma, mieheni oli kuullut, että kannotkin tosiaan meinaavat viedä, minkähän takia? Sammalet varmaan kuolevat sitten ja tulee heinää ja horsmaa tilalle. Metsäyhtiöt tietenkin tarvitsevat vastinetta rahoilleen.
VastaaPoistaKiitos Irma ja kuvauksellista viikonvaihdetta sinulle!
Jotenkin tuo uutinen tämänkin metsän hävittämisestä heilautti keskittymistäni niin, etten muistanut sanoa edellisessä kommentissani näistä kauniista kuvista mitään. Eli...
VastaaPoistaOlet onnistunut tallettamaan taas jotakin olennaista metsän sielusta näihin kuviin. Ihanaa katseltavaa saatiin tänne taas.
Muistuu mieleen, miten 'omia', suppilovahverometsiä muutettiin taannoin risukoiksi. Minun metsäpaikkani sijaitsee sekin talousmetsä-alueella, joten avohakkuutkin ovat arkipäivää (joiden vielä nykyäänkin selitetään 'luonnollisena' osana talousmetsän'hoitoa'!). Onneksi alueella asustaa metsästyksestä innostunut suurtilallinen, joka haluaa pitää osan metsistään pystyssä (jopa luonnontilaisena) ehkäpä juuri riistanhoidollisista syistä.
Tsemppiä kuulemismenettelyyn, jos siihen osallistutte.
ps. Korjaan tuon yhden nonsense -lauseen..
VastaaPoista'Minun metsäpaikkani sijaitsee sekin talousmetsä-alueella, joten avohakkuutkin ovat arkipäivää. Jostain syystä avohakkuut mielletään vielä nykyäänkin 'luonnolliseksi' osaksi talousmetsän'hoitoa'.
Kati, kiitos, yritän kuin viime hädässä tallentaa metsän henkeä kuviini, voin sitten edes kuvien avulla muistella.
VastaaPoistaOnneksi järven länsipuoli on yksityisten omistuksessa, he tuskin tekevät avohakkuita mailleen. Kyllä varmaan jonkinlaista kommenttia laitamme lomakkeeseen ja varmaan moni muukin mökkiläinen.
Tulipa tästä apea olo. :( Juuri tätä sammalmetsää ihailin jokin aika sitten kuvissasi, ajattelin silloin että voi että on hieno paikka - ja miten käykään: aina tulee ihminen ja pilaa.
VastaaPoistaToivottavasti hanke vielä peruuntuisi, tuntuu pahalta että joku voi hävittää tuollaisen kauniin paikan. Niin monet ihmiset ajattelevat vain rahaa, tai ainakin rahaa aina ensimmäiseksi. Se on ainoa arvo mitä metsällä on. Se on pelottavaa, kauhistuttavaa. Itse monesti ajattelen, että onko mitään toivoa tällaisessa maailmassa, jossa ihminen ei kunnioita muita planeettamme asukkaita, muuta elämää. Kovin synkältä tuntuu silloin.
Uuvana, niinhän se on, maapallon eliöstö hupenee nopealla tahdilla, minkähänlainen tilanne on vaikka 50 vuoden päästä.
VastaaPoistaOnneksi sentään on näitä kansallispuistoja ja suojelualueita, muuten voisi olla aika autiota vähän päästä. Kiitos myötätuntoisista sanoistasi, Uuvana.