Mitä kertoisin lokakuusta, hiljaisuuden kuusta?
Lokakuu on luopumisen aikaa.
lauantai 2. lokakuuta 2010
Lokakuun ajatuksia
Mitä kertoisin lokakuusta, hiljaisuuden kuusta?
Lokakuu on luopumisen aikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mitä kertoisin lokakuusta, hiljaisuuden kuusta?
Lokakuu on luopumisen aikaa.
Tietoja minusta
- Manteli
- 56-vuotias nainen Virroilta. Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta. Digikuvauksen myötä on tullut mahdolliseksi tallentaa helposti luontokuvia muistoiksi. Muutamia lempikuviani laitan silloin tällöin näytille, kaikenlainen kritiikki ja kuvausvinkit ovat tervetulleita.
Haikean kaunista! Näinhän se menee, hetki saadaan nautiskella keväästä ja kesästä, kunnes syksy tulee.. Onneksi tulee myös aina se uusi kevät. Ihana postaus, aurinkoista viikonloppua ;)
VastaaPoistaKiteytit kauniisti lokakuun tunnelmiin.
VastaaPoistaTäälläkin sumu ottanut maiseman syliinsä.
Kaikesta luopumisesta huolimatta, lokakuussa on tyyliä ja kauniita värejä. Ilmaisit tunnelman hyvin ja kauniisti.
VastaaPoistaLokakuu on mun lempikuu, monen monesta syystä :-D
VastaaPoistaEi siis oikeastaan haikea vaan erityisen kaunis 'raja'kuu ja kuvasi tekevät oikeutta lokakuun vahvalle tunnelmalle!
Kiva yhteenveto tämän hetken tunnelmista;) Kuvat ovat ihanan selkeitä ja alimmainen taas aivan omanlaisensa.
VastaaPoistaElisa; kiitos, nämä sumuiset säät vetävät mielen haikeaksi välillä. Nyt on naama kuin naantalin aurinko, sillä löysin korillisen suppivahveroita. Samalla löysin kauniita sammalkantoja, harmi että kamera oli kotona. Iloista viikonloppua sinulle myös!
VastaaPoistaPehmyt piirto; kiitos, koko päivän on viihtynyt sumu täällä, ei auringon pilkahdustakaan. Onneksi ei silti sada, joten aina voi mennä pikku kävelylle.
VastaaPoistaMayo; kiitos, lokakuussa on onneksi vielä paljon valoa, se saa väritkin syvenemään.
VastaaPoistaMags; kiitos, lokakuu on tosiaan rajakuu, syksyn värikkyys päättyy, mutta ei vielä talvikaan ole. Nyt vielä on kaunista, mutta kohta loputkin lehdet varisevat.
VastaaPoistaKatriina, kiitos, pari päivää sitten kävin ensi kerran kuvaamassa tätä pientä puroa. Huomasin suvannossa ihanan keltaisen heijastuksen, se on tässä viimeisessä kuvassa.
VastaaPoistaKauniita ajatuksia lokakuulle, lokakuukin on vielä kaunis, kuten kuvasi kertoo ♥
VastaaPoistaMeillä mökilläkin oli leppoisan lämmintä, liikuin ihan paljasjaloin kostealla nurmella, uskomattoman ihanat kuvat sinulla, kauniisti kerrottuna.
Mukavaa sunnuntaita ♥
Seijastiina, kiitos, lokakuussa on vielä paljon koettavaa ja nähtävää. Odottelin sumua tälle aamulle, mutta ulkona on vain tasaisen harmaata, sumusta ei jälkeäkään. Pientä auringonpilkahdusta olsin toivonut viikonlopulle, mutta sitä ei nyt taida tulla. Onneksi alkuviikolle on luvassa aurinkoakin.
VastaaPoistaVarpaitani alkoi palelemaan, kun kuvittelin astelevani nnurmikolla paljain jaloin, hui:D Mökillä taisimme käydä viimeksi maanantaina, taitaa saunomiskerrat olla vähissä, vesi on alle kymmenasteista. Iloista sunnuntaita sinulle♥
Tämän syksyn aikana en ole päässyt metsään niin usein ja helposti kuin haluaisin. Olen huomannut, kuinka tärkeä sellainen 'välitön metsäyhteys' minulle onkaan.
VastaaPoistaKaunis kuvatarinasi aiheutti hivenen haikeutta..ikävöin puita ja metsän avaruutta.
Silti..Iloista ja aurinkoista päivää :)
Kati, kiitos, olen onnekas, koska asun metsän läheisyydessä. Nyt valokuvauksen myötä olen käynyt useimmin metsässä kantoja ja puroja ym kuvaamassa, samalla saan voimaa ja elämyksiä.
VastaaPoistaAamupäivällä juuri murisin, kun aurinko ei paistanut, mutta nytpä pilvipeite on ohentunut ja pieniä auringonpilkahduksia näkyy ajoittain, jippii! Sinulle myös aurinkoa!
Kauniisti ja kuvaavasti kerrottu, siullahan on myös niinsanotusti sana hallussa tämän kuvaustaidon lisäksi.
VastaaPoistaToivotan kauniita lokakuisia päiviä!
Vikki, kiitos, opettelen tätä kirjoittamista koko ajan, en ole sitä koskaan harrastanut. Aika vaikeaa on keksiä sanoja ja lauseita, kun mikään ei tule luonnostaan, mutta kivaahan tämä on.
VastaaPoistaAurinkoista lokakuuta sinulle myös♥
Lokakuu ei ole joka kuu, niikuin sanotaan. Niinkuin sanoit, luopuminen on jo edessä mutta silti lokakuussa voi vielä välähtää viimeinen hitunen kesän tuntua, jos sattuu aurinkoinen päivä. Vedenjakaja-aikaa.
VastaaPoistaKaunis kuva- ja tekstikerronta. Kurkikuvasta tulee haikea olo, en yhtään muuttavaa kurkiauraa nähnyt tänä syksynä.
Uuvana, kiitos, aurinko jaksaa lämmittää ja puissakin on vähän lehtiä, ei mitään hätää vielä.
VastaaPoistaMinua onnisti, näin neljä kurkiauraa saman päivän aikana ja vielä yhden myöhemmin.
Olipa haikea, kaunista, levollista, rauhoittavaa...
VastaaPoistaTaru, kiitos, haikeus on jo poispyyhkäisty, kirpeät kuura-aamut siintelevät seuraavaksi mielessä.
VastaaPoista